Vässykkämies
On ollut taas tosi hiljasta, kun oikeastaan mitään ei ole tapahtunut. Koulussa on kiirettä ja kun vain ehtii niin olen istunut kaverien kanssa viinillä. Miehiä et pahemmin ole ede jaksanut katsella, kun taas sellanen olo ettei niistä jutuista kuitenkaan mitään tule.
Yks ihme tapaus otti muhun yhtyettä. Joku tyyppi, jonka kanssa olen joskus viime vuonna viestitellyt, mutta kuulemma juttu kaatui miehen opiskelukiireisiin. Nyt on valmistunut, joten olisi aikaa. Jännä homma sinällään, etten muista itse tapahtuneesta oikeastaan mitään, mutta mies tuntui tietävän joitain juttuja musta. Olishan se pitänyt tietää, että varmaan tälle muistamattomuudelle oli ihan syynsä.
Mukavan oloine kaveri alkuunsa ja puhuttiin jo näkemisestäkin. Suunniteltiin sunnuntai päivää, kävelyä puistossa ja kaakaon juomista – kuulosti aika kivalta! No homma kaatui siihen, kun mies vaan jaksaa vastata kaikkiin kyselyihin ”I’ll let you know”. Perjantaina sitten meni hermot tähän vastaukseen. Yritin selittää miehelle, että mä en halua mun ainutta viikon vapaapäivää jättää avoimeksi, kun ei mies osaa päättää onko lähdössä mun kanssa ulos vai ei. Ei tainnut mennä jakeluun kun edelleen hoki vain ”I’ll let you know”. Vakuutteli kovasti, että haluaa nähdä, muttei voinut lyödä suunnitelmia lukkoon.
No kun ei mies tajunnut niin sanoin, että antaa olla sitten. Jos on niin vaikeaa lyödä lukkoon suunnitelmia niin en mä jaksa sellasta. Ja siinä vaiheessa mies sitten päättää, että joo nähdään, mutta 9 aikaan illalla. Että minne ne kaakaotreffit auringon paisteessa meni? Päätin, ettei mua oikeesti kiinnosta tollanen tapaus ollenkaan ja sanoin miehelle suoraan, että tämä taisi olla tässä. Ei tuntunut ymmärtävän mitä tarkoitin.
Yritti jotain mussuttaa ja illalla toivotteli hyviä öitä X:ien saattelemana, mutta mun kiinnostus oli lopullisesti kadonnut.
Ensinnäkin, kuinka vaikeeta on tehdä päätös näkemisestä? Jos oli jotain muita suunnitelmia aluillaan, asiasta olisi voinut sanoa. Ja se mussuttaminen, siis mies ei osaa varmaan mistään asioista päättää. Eihän mun hermot sellasta kestäis. Tiiän et jotkut tykkää tollasista miehistä, mut mä en. Mä niin heposti jyrään heikompia alleni, niin voin vaan kuvitella tollaisen miehen kanssa.
EDIT (vierailijan kommentin vuoksi): Lisäksi, kuulin jälkeenpäin miehellä olevan aksentti, joka ei valitettavasti saa mun sukkia pyörimään jaloissa jota en voi sietää(kaksoiskansalainen siis). En ole rasisti, mutta jotkut aksentit vaan särähtää mun korvaan pahasti.
Eli ihan onnellinen loppu kaikinpuolin. Mulle selvis ajoissa, ettei me todellakaan oltain unelmapari ja mies selvisi totaaliselta tossuttamiselta haha, Niin ja siis ei ole miehestäkään kuulunut enää, joten uskon ymmärtäneen lopulta tilanteen…
