Vähän Maassa mut Onneks Vaan Vähän

Mulla on vähän niinku tällanen kerran kuukauteen postaustyyli mut joskos se saatais hiukkasen vilkastumaan taas kun saa elämästä pikkasen kiinni paremmin. Hullunmyllyä on ollut  töitten ja koulun parissa. Tai no ei se ole ainut syy ollut, koska kyllähän mä tossa tapailinkin yhtä miestä hetken.

Ja ennenkun ketään alkaa hihkumaan ilosta, niin mut dumpattiin eilen. Ei siinä, mies oikeasti oli siinä mielessä tosi kiva, ettei kadonnut tai vaan jättänyt vastaamatta viesteihin, vaan oikeasti soitti mulle ja puhui asiat halki. Ei vain ollut kiinnostunut sillä tavalla, että näkee ennemmin kaverina.

Sattuihan tuo, koska pitkästä aikaa mies joka olisi oikeasti ollut aika kunnollinen.

Asiaa hetken paruin ystävälleni, joka kuitenkin aika nopeasti mua valaisi – ”ethän säkään siihen mitään rakastunut ollut ja koko ajan mieteit et onko tää nyt hyvä vai ei”. No joo totta tuokin, nyt kun asiaa miettii. Nautein miehen seurasta ihan älyttömästi. Meillä oli todella hauskaa yhdessä, muttei meillä ollut mitään läheisyyttä, jos ei pieniä jäähyväispusuja lasketa. Mies oli oikeasti erityisen söpö, mutten tuntenut fyysistä vetoa mieheen…

No olsihan se voinut siitä kasvaa, mutta olis voinut myös olla kasvamatta. Periaatteessa nosta miehelle hattua, että sillä oli pokkaa päättää tämä suhde tässä vaiheessa, ennen kuin on liian myöhästä.

Toisaalta surettaa sikana, koska en tuntenut itteeni yksinäiseksi tän kuukauden aikana. Kesä tekee tulojaan ja mulla on sellanen pelko perseessä et tulen olemaan paljon yksin. Nyt jo kaikki kaverit matkustelee puolisoidensa kanssa ja latailee kivoja BBQ kuvia instaan ja päiväretkiä sinne ja tänne. Ja mä istun kotona, kun en saa ketään mun seuraan. Ainakin tästä miehestä oli aina seuraa vaikka minne.

No ehkä tämä tästä ja elämä jatkuu…

 

Ainiin, tänään on VAPPU!

HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE!