Maanantaimasistelua

Täällä ollut vähän hiljaiseloa, koska työt vienyt aina hyvin kaikki mehut. Mutta pitää nyt alkaa yrittää taas kirjotella vähän useammin. Tajuttoman nöyryyttävä viikonloppu takana. Tai siis sikahauskaa oli, kun osallistuin kaverin tupareihin. Siellä sitten iskin silmäni paikalliseen about mun ikäseen mieheen ja ilta aika pitkälti kahdestaan höpöteltiinkin. Vaikutti oikein lupaavalta, siihen asti kun piti lähtä kotio ja siis tyyppi tosiaan ei ollu ollenkaan kiinnostunut. Meinaan että kaikki muut oli jo tainnut mennä nukkumaan ja ite siinä vähän vihjailin, että pitäisiköhän itekin lähtä ja toinen on vaan, että joo varmaan pitää, ellet halua sohvalla nukkua. Kiitos hei, mä lähdin 😀

Miksi viettää koko ilta mun kanssa jos ei sitten oikeasti ollakaan kiinnostuneita? Tuli itselle vaan jotenkin tosi kökkö olo ja siinä sitten kaameessa kännissä kotiin matkalla onnistuin viestittämään jollekin 5 vanhalle heilalle 😀 Mun pitäs tosiaankin hommata alkolukko puhelimeen. No ei se nyt maailmanloppu ollu, ja en mitään hirveän kamalaa viestittänytkään, mutta kyllä sitä vähän hävetti aamuste kun tajusin mitä tuli tehtyä.

No sain mä aikaseksi parit keskustelut parin eri tyypin kanssa. Tietty, että kun sillon ei homma toiminut niin miksi toimisi nyt, mutta ihan sama. Mulla on tällä hetkellä niin yksinäistä välillä, että oikeasti uskon viestittelyseurankin jo vähän piristävän elämää. Ei mulla mitään odotuksia ole kyllä kummankaan suhteen, mutta katotaan. Toinen jo kysyskin, että kiinnostaisiko lähtä kahville joku päivä. Sanoin miettiväni, kun en oikein tiedä. Tai siis miksei, ei siitä mitään haittaakaan voi olla, mutta pelkään taas vaan, että sitten sitä kiinnostuu ja vaan satuttaa itteensä. Plääh..

suhteet oma-elama rakkaus