Hiljaiseloa Tammikuussa

Täällä on nyt vähän hiljaista. Jotenkin tuntuu, että tämä edellinen ilmakiekkomies vähän aiheutti huonoa oloa. Tuntuu jotenkin, ettei jaksa suuremmin mitään mieskuvioita nyt, että keskittyy ennemmin omaan itseensä ja hyvinvointiin. Deittisivustot ovat kyllä edelleen aktiivisena, mutta nirsoilen entistä enemmän. Suoraansanottuna ei suuremmin kiinnosta oikein ketään. Kaikki pienetkin ominaisuudet vain ärsyttää. 

Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni, koska tiedän keinon millä pääsee yli aikaisemmista sydänsuruista ja se on deittailun aloittaminen uudelleen. Tiedän, ettei ”suhteeni” ilmakiekkomieheen ollut pitkä tai erityisen syvä, mutta kyllä se allekirjoittaneeseen kolahti aika kovasti kun pakit tulikin loppujen lopuksi. Olin kuitenkin aika avoinna ollut hänelle, oltiin jaettu syvällisempiäkin asioita itsestämme. Ja aivan yhtäkkiä ilman mitään varoituksia mies näkeekin mut ystävän eikä mahdollisena deittiseurana. Ei se nyt vaan ole oikein.

No siis tosiaan päätin, että pakko sitä on treffeillä alkaa taas käymään. Tänään olisikin yhdet tiedossa. Tai no, treffit ja treffit. Menen paikalle katsomaan ja itsellä on ajatuksena ihan kaverina, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Pääasia on, että saan jotain muuta ajateltavaa ja voi olla ihan hauskakin ilta. Miehestä en suurempia tiedä, huumori osuu yksiin. Paikallisia ei ole, vaan tulee jostain ns. latinomaasta, vaikkei suuremmin latinolta näytäkään. Englanti on hyvällä tasolla. Valitettavasti muuten en tapaisi. Vaikkei omakaan ole täydellinen, en halua miestä jonka puhetta en ymmärrä tai ennemmin joka ei ymmärrä mua – koska kyllä mulle joku skotti voisikin käydä 😉

No anyways, katsotaan. Ilmottelen sitten mitä tapahtuu…