Kaupunkilaiset vs. maalta tulleet
Tässä nyt muutamien sinkkuvuosien läpikäyneenä olen huomannut aika isoja eroja kaupunkilaisissa ja maalla asuvissa miehissä. Tietenkin pitää tässä sanoa, ettei nyt ole todellakaan puhe Suomesta, Helsingistä jne. vaan tämän kyseisen asuinmaani pääkaupungista verrattuna muihin pienempiin paikkakuntiin. Itseasiassa olen asiaa aikaisemminkin jo miettinyt, mutta selättänyt nämä ajatukset aika nopeasti, koska olisihan se nyt oikeasti aika hullua, että pääkaupungissa asuvat miehet melkein pääsääntöisesti olisivat kusipäitä, ylinirsoja tai hakisivat vain yhtä intohimoista yötä. Nyt kuitenkin viime viikolla kun yhden ystäväni kanssa analysoitiin tätä melkein 4 vuotta kestänyttä sinkkukauttani ja deittailupartnereitani, tultiin aika pitkälti siihen tulokseen, että kyllä tämä nyt aika pahasti pitää paikkaansa. Ei en nyt yleistä, vaan ihan omakohtaisista kokemuksista on kyse.
Kaikki tämän vajaan neljän vuoden sisällä olleet pidemmät tapailusuhteet ovat olleen miesten kanssa, jotka eivät ole alkujaan pääkaupungista. Pari tapausta tuli länsipuolelta, aivan toiselta puolen maata. Toinen oli muuttanut pääkaupunkiin, mutta toisen kanssa ns. Etäsuhteessa. No toinen osoittautui kyllä loppujen lopuksi juopoksi, että se siitä. Mutta kuitenkin molempien kanssa ei esiintynyt mitään pelaamista. Yksi hyvinkin potentiaalinen tapaus asui myös maalla (tämä taisi olla aika tarkkaan vuosi sitten), ehkä noin tunnin, puolitoista ajomatkan päässä. Täysin maalla kyllä, mutta ihan järkevän lähellä, kun asiaa miettii. No tämä orastava suhde päättyi omasta aloitteesta, kun ei niitä yhteisiä kiinnostuksen kohteita oikein ollut ja vahvana (lue:itsepäisenä) aloin näkemään aika pahaa pompotusta omalta kohdaltani. Mies oli vain liian kiltti, olisin pidemmän päälle rikkonut raukkaparan palasiksi. Myös tämä viimeisin tapaus, joka kylläkin onnistui vähän mua satuttamaan, oli kotoisin keskeltä ei mitään. Ehtinyt asumaan pääkaupungissa 3 vuotta suunnilleen. Tämä viimeisin nyt ei ollut mitenkään hirmuisen kiva tapaus loppujen lopuksi, mutta siis lähinnä otan esille, koska ei jäänyt yksiin treffeihin vaan jatkui muutamia viikkoja.
Se määrä treffejä, joita olen onnistunut käymään läpi, on aika mahdottoman suuri. Pitkiä aikoja oli, että melkein kerran kaksi viikossa tuli käytyä uusilla treffeillä. Jotenkin siihen alkoi turtumaan ja kun suurinosa kavereista eli omia elämiään jo silloin parisuhteissaan, oli treffailusta tullut tapa viettää viikonloppuja. Ei sentään tarvinnut olla yksin. Tiedän, että kuulostaa aika surulliselta, mutta sellaista se nyt oli silloin. Ehkä sitä myös jollain tavalla väkisin yritti löytää seuraa itselleen peläten, että jäisi kokonaan yksin.
No anyways eipä enempää tuosta aiheesta vaan palataan takaisin niihin miehiin. Eli siis voin sanoa, että tyyliin 95% pääkaupunkiseudulta kotoisin olevista tapaaminen on jäänyt yhteen kertaan. Joukossa on ollut pelureita, jotka vain hakevat sitä yhtä yötä, miehiä jotka eivät taida edes itse tietää mitä hakevat ja miehiä joille en ole vain ollut varteenotettava vaihtoehto. Tämä on johtanut siihen, että olen huomannut olevani liian huono pääkaupunkiseudulla asuville. Yhdenkään kanssa ei ole ollut yksiä treffejä enempää. Melkein kaikki ovat myös kadonneet kuin tuhka tuuleen ilman selkarankaa ilmoittaa ettei nyt valitettavasti kiinnostakaan vaikka itse olisinkin laittanut viestiä treffien jälkeen.
Ei sillä, että asia haittaa, koska ei ole mitään tarvetta löytää miestä joka olisi syntynyt pääkaupunkiseudulla, ei todellakaan. Mutta omalla tavallaan vain huvittavaa, mikä sitten mussa on sellaista, ettei heille kelpaa? Ovatko jotenkin niin tottuneet aika isoon naistarjontaan, että on helpompi nirsoilla? Muistelisin lukeneeni aiheesta vähän aikaa sitten. Juuri siitä miten kaupungistuneet miehet ovat tarkempia siitä, mitä haluavat eivätkä tyydy ihan mihin vaan. Ja tämä kaikki juuri siksi, koska naisia olisi tarjolla enemmän kuin miehiä. Okei en nyt ole varma, että onko kyseessä vain Suomeen liittyvä juttu, mutta kyllä sitä voisin kuvitella, että samaa esiintyy täällä.
Miehistä joita olen tapaillut, iso osa on ollut ammattikoulutasoa ja vain yksi maisteri, melkein kaikki joiden kanssa olen käynyt yksillä treffeillä on ollut ammattikorkeakoulu käytynä. Suurinosa tuntemistani naisista on melkein pääsääntöisesti ainakin ammattikorkeakoulututkinto ellei maisterin papereitakin. Ei sillä, että näillä omalla kohdalla olisi hirmuisemmin merkitystä tai vaikuta seurustelukumppanin valintaan (olin aikaisemmin ihan onnellisessa pidemmässä suhteessa ammattikoulun käyneen kanssa), mutta mietin vain, että suurinosa kuitenkin korkeammin koulutetuista asuu keskustan seudulla ja alemmin koulutettuja enemmän syrjemmissä paikoissa, koska työpaikat. Eli jos naisia on yleisesti enemmän korkeammin koulutettuina asumassa kaupungissa ja miehistä lähinnä korkeammin koulutetut asuvat kaupungissa niin eihän se tosiaan ole tasapainossa ja naisia on miehille tarjolla enemmän.
No asiaahan voisi analysoida loputtomiin, mutta ehkä parempi lopettaa tähän. Nyt tapailen tosiaan miestä joka tulee noin tunnin ajomatkan päästä pääkaupungista ja huomannut jotenkin niin paljon eroja taas kerran kun verrannut täällä kaupungissa asuviin. Aika näyttää mitä tulee, mutta onhan hän aika ihana :)
Ihan mielenkiinnolla olisi kiva kuulla muilta mielipiteitä, onko tullut huomattua eroavaisuuksia esimerkiksi perihelsinkiläisten ja muualta muuttaneiden kesken? Tai minkä vana isomman kaupungin ja pienenmpien kuntien välillä..