Valehtelun Jalo Taito

Mistä tietää, kun toinen ihminen valehtelee? Olen aina luullut, että osaan lukea ihmisiä suhteellisen hyvin. Ja siis niin osaankin, ihmisiä jotka tunnen ja joiden kasvot ja kehonkielen näkee. Mutta mitä tulee sitten näihin virtuaalisessa maailmassa tapaamiin ihmisiin. Niistä ei ota kyllä millään selvää, kuka puhuu totta ja kuka valehtelee. Hyvä esimerkki vaikka tämä viimeisin miestapaus, maalaispoika. Hänhän kovasti selitteli ja ihania puheli. Nythän loppujen lopuksi mennyt kohta kaksi viikkoa eikä miehestä ole kuulunut pihaustakaan. Vaikka niin kovasti halusi nähdä jne.

No valitettavasti sitä on alkanut kyynistymään tähän nettideittailuun ja hyvin harvoin uskoo kehenkään. Esimerkiksi nyt olen jutellut mukavan oloisen miehen kanssa. Pari päivää sitten vaihdettiin numeroita ja ollaan puhuttu näkemisestä. No maanantai illalla sitten vaan ilmoitti, että hänen äitinsä oli joutunut sairaalaan. Kuulemma äidillä oli paha MS-tauti ja useinkin sairaalassa. Jotain viestiteltiin siinä iltapäivän aikana kun hän odotti lääkärin puheille kuullakseen äidin tilasta. 

No yön aikana oli mies laittanut viestiä, että lääkäri sanoi ettei välttämättä selviä yön yli. Ja aamulla sitten laittoi viestiä, että oli kuollut puol yhdeksän aikaan. Lisäsi vaan, että kun oli luvannut ilmoittaa niin ajatteli että on reilua kertoa missä mennään.

No tietenkin sitten muutamille ystäville asiasta kerroin ja vastaus oli aika karu: ”He’s lying”. Mutta miksi? Siis on ollut tapauksia, jotka valehtelee päästäkseen pakoon erilaisia tilanteita, esim tapaamista. Mutta me ei olla sovittu mitään näkemisestä vielä, niin miksi tässä vaiheessa alkaisia tuollaisia valehtelemaan? Miksi valehdella tällaisesta asiasta. Itse ainakin puhuisin totta. Tai siis, että kun multa kysyttiin, että jos oma äiti kuolisi niin ilmoittaisitko asiasta. Kuulemma ei kukaan oikeasti ilmoittaisi. Mutta kyllä mä vaan ilmoittaisin, jos juttelisin kivan oloisen miehen kanssa. Kyllä mä sanoisin sille, että nyt on vähän tilanne päällä. Etten tarkoituksella ole katoamassa, vaan oikeasti on vähän huono hetki. Me oltiin sen äidistä vähän puhuttukin, kun sanoi sen vievän aika paljon vapaa-aikaa. Että on aika isona osana elämää tällähetkellä. Jotenkin musta oli luonnollista, että sanoi asiasta?

Sanoi, että yrittää myöhemmin laittaa jotain viestiä. Sanoin, ettei sitä nyt kannata stressata. Kyllä mä täällä olen jos haluaa jutella ja en todellakaan odota mitään yhteydenottoa hetkeen.

No tiedä häntä, sen näkee sitten. Jos oli katoamistemppu niin sitten oli. Ei tässä nyt kuitenkaan ole kun muutamia viestejä vaihdettu. Tuntuu vaan pahalta, jos on totta. Ei se äidin kuolema varmaan ole mikään hirveän kiva juttu…

Mitä mieltä olette, ihan rehellisesti? Oliko valetta vai voisko tosiaan puhua totta?