Ei se vaan aina onnistu
Mä tossa vähän niinkuin tapailin miestä noin kuukauden päivät. Tavattiin ennen Joulua ja hommaa jatkui tuohon edellisviikonloppuun asti. Alussa olin todella innoissani miehestä. Meillä synkkasi jotenkin todella hyvin ja monia iltoja, joita vietettiin yhdessä, jatkuivat pitkälle yöhön vaan jutellen ja avautuen ajatuksista.
Mä en yleensä olen kovinkaan vaativa ja oikeesti olin aika onnellinen tässä ”suhteessa” uuteenvuoteen asti. Päivää ennen uuttavuotta vielä käytiin tosi kivoilla treffeillä, jotka mies järjesti multa salassa. Harvemmin näin ihania yllätyksiä on eteen tullut. Yökyläilyn jälkeen piti miehen Uudenvuoden aattona lähteä suhteellisen aikaisin liikkeelle, mutta sovittiin että soitellaan sitten yöllä. No ei mitään soittoa tullut, ei vastannut puhelimeen, eikä myöskään viestiin. Jotenkin laittoi vähän harmittamaan, koska olisi ollut mukava toivottaa hyvät uudetvuodet.
Ja ei siis, mä en tämän takia miestä jättänyt, ettei viestiin vastannut. Kyseinen ilta vaan vähän aukaisi mun silmiä, että mies oikeasti ei hirveämmin tee mitään effortia ollakseen mun kanssa yhteydessä. Mies ei ikinä vietitellyt, kysellut kuulumisia. Vastasi yleensä suhteellisen hyvin mun viesteihin, muttei ikinä saatu mitään kivaa viestikeskustelua aikaiseksi. Eikä tämäkään mitää, kaikki ihmiset ei ole viestittelijöitä, mutta jos tiedät toisen osapuolen olevan, hiukan effortia ei sua tapa.
Tämä viestittelykään, ei ollut mikään deal breaker loppujen lopuksi, koska uskon, että olisin hommaan voinut tottua, jos kunnolla halusin. Alkoi tuntumaan vaan, etten oikein halunnut.
Mies eli aivan erilaista elämää kun mä. Itse 40 tuntia viikossa töissä käyvänä ja vapaa-aikani koulussa viettävänä, tiedän tasan tarkkaan vapaan olevan välillä kortilla. Kuitenkin enemmän tuli ongelmia miehen aikatauluista eikä mun. Mies tekee noin 25 tuntia viikossa töitä ja viikonloput menee juopotellessa. Itsellä ei viikolla pahemmin aikaa joten viikonloput sopii parhaiten, mutta mies halusi käydä kaljottelemassa kaverien kanssa, meinaan molempina ehtoina. Viimeinen niitti, kun edellis lauantaina tuli mun luo, oli hällä kassissa 10 puolen litran kaljatölkkiä. Siinä sitten litki kaikki menemään parin tunnin leffan aikana.
Ei mulla ole väliä kuinka paljon ihmiset kuluttaa alkoholia, se on jokaisen oma ongelma. Jotenkin vaan tuli kökkö olo, ettei yhtä ehtoota voinut mun kanssa vain olla. No ärsyynnyin tietenkin asiasta ja ilta olikin sitten vähän niinkuin pilalla. Jotain kinaa myös saatiin huumeiden käytöstä (huume dokkarin katsomisen jälkeen) ja vaikkei muiden huumeiden käyttö myöskään mulle kuulu, niin en mä kaipaa vierelleni miestä jonka mielestä LSD;n vetäminen aina välillä on ihan ok ja että jos joskus lapsiaa pukkaa, niin niille voi myös hyvin kertoa kaikki hauskat tarinat mitä on sattunut kun iskä vähän kokeili kokkelia kännissä jne. Ei siis mä en ole huumevastainen, mutta pitäisi laittaa faktat pöytään eikä vaan tarinoida kivoja juttuja. Muutenkin kun itse pahemmin ole mikään huumekäyttäjä niin en mä mieheltänikään sitä halua.
No ei tämäkään, ollut se viimeinen niitti, vaan se oli seuraava aamu – sunnuntai aamu. Kello jotain 10 aamulla mies nousee ylös ja menee vessaan. Itse kanssa nousen ylös ja lähden keittiöön häärimään meille jotain kivaa aamupalaa. Mies tulee keittiöön täysissä pukeissa, ulkotakki päällä lähdössä. Ihmettelen, että mihin niin kova kiire ja valittelee ettei halua koko sunnuntaita laittaa hukkaan, siis vitun HUKKAAN? Meikäläinen suuttuu ja melkein heitän miehen ulos. Perään viestiä, et tosi kiva kun pitää aamusta niin nopeesti päästä musta eroon. Pahoitteli ja valitti kiireitä. Sen koommin en ole miehestä kuullut.
Yksikään yllä mainituista, ei olisi yksinään mitenkään paha, mutta kun kaikki nämä yhdistetään viikonsisällä tapahtuviin asioihin, ei vain tullut sellaista oloa, että miestä oikeasti kiinnosti. Jokainen yövierailu on päättynyt hyvin nopeasti aamusta, viestittely on alusta alkaen ollut tosi kankeeta ja kaljaa on kitattava joka kerta kun nähdään. 5 vai 6 kertaa nähtiin ja kerran ei juonut kaljaa (oli kyllä kassissa mukana, muttei sit kehdannut juoda kun oli sunnuntai ilta ja mä en juonut).
Että tällainen mies tällä kertaa. Ei ollut kusipää, mutta vähän erilaiset elämän arvot kun mulla. En mä kaipaa vierelleni 35 vuotiasta miestä, joka käyttäytyy kuin teinipoika riekkuen kaikki vapaa-ajat baareissa kaljalla. Musta nykyään elämässä on muutakin kun vaan juopottelu haha
