En varmaan ikinä tule ymmärtämään miehiä
Taas ollaan maanantaissa. Viikonloppu meni ohi aivan liian nopeasti. Johtui varmaan siitä, että oli kyllä aivan loistava viikonloppu vaikka vähän sattui ja tapahtuikin. Miesrintamalla asiat tuntuu menevän taas aivan päin puuta, mutta ei kai sille mitään mahda. Olen tosissani miettinyt myös deittisivuille palaamista tai edes Tinderiin, mutta koitan vielä olla ainakin hetken ilman. Ei kyllä mä nyt ihan pärjään ilmankin.
Maanantaimiehestä ei ole kuulunut sitten viime torstain. Ei sillä, ei ole itsekään tullut mitään viestiä laitettua. Katsotaan kuuluuko siitä enää ollenkaa, vai oliko se siinä kun kerran nähtiin niin ei enää kiinnostakaan. Tietenkin ainahan tällaset tilanteet vituttaa, mutta ei kai asialle mitään mahda – ei voi ketään pakottaa tykkäämään musta 😀 Pitää toitottaa itselleen, että kyllä siitä kuuluu jos on kuuluakseen. Aikaisemmin pystyin elämään ilman, niin miksen nytkin – on vaan mukava lisä jos siitä kuuluisikin.
Lauantaina piti olla sitten treffit yhden tyypin kanssa, jonka oon jo pitkään tiennyt. Ollaan viestitty monia kuukausia jo. Taukoa oli parisen kuukautta välissä, mutta jostain syystä alettiin uudelleen vaihtamaan viestejä ja sovittiin sitten näkemisestäkin. No oikeastaan ollaan ehditty tässä viimisen 2 kk aikana sopia aika moniakin treffejä, mutta aina ne on sitten peruuntunut jomman kumman toimesta. Eli itse olen ollut kanssa ihan yhtälailla syyllinen, ei vaan oikein aikataulut kohdanneet.
Saatiin vihdoin sovittua lauantaille treffit ja puhuttiin vielä ettei sitten mistään hinnasta enää peruta, kun kyllä jo alkaa olla aika tapaamiselle. Viestittelin kaverini kanssa Suomessa perjantaina, kun oli jo sellainen olo että treffit tulee perumaan. Jotenkin vaan oli sellainen tunne, etten tule ihmistä ikinä näkemään. Kaveri sai vielä vähän uskottua luottamusta mun päähän, mutta turhaan. Lauantaina ei tyypistä kuulunut mitään. Päivällä laitoin viestiä, että koska nähtäisiin mutta mitään ei kuulunut. No kun ei miehestä kerran mitään kuulunut, en jäänyt kotiinkaan odottamaan. Yksi asia minkä olen oppinut ettei ikinä kannata odottaa miestä liikoja, että elää sitä omaa elämäänsä ja tekee omia suunnitelmia. Eli tietenkään en jäänyt odottamaan vastausta vaan lähdin ulos ajatellen, että kai sieltä sitten kuuluu jos on kuuluakseen.
Mä en vaan ymmärrä, miksi pyytää toista ulos jos ei sitten loppujen lopuksi kiinnostakaan? Meinaan, että itse olen kyllä ihan suoraan sanonut jos on ollu tilanteita, ettei vaan yksinkertaisesti nyt kiinnosta lähteä ulos. Musta tuntuu, että tämä on oikeasti jokin paikallinen juttu ja vedän näitä lähelleni vielä entistä enemmän kuin muut. Voipi olla, että olen saanut ne miehet kiinnostumaan ja sitten myös saanut sen kiinnostuksen loppumaan ennen kuin kunnolla alkaakaan ja ei sitten enää innostakaan treffit, mutta herran jumala nyt oikeesti ei vaadi paljoa vaan sanoa, ettei kiinnosta.
No siinä meni se mies, meinaan ei kiinnosta kyllä enää. Tekisi mieli melkein laittaa jotain kiukkuviestiä, mutta myös tuntuu ettei todellakaan ole sen arvoista. Toinen hävisi niin olkoot sitten kadoksissa, ihan oma menetyksensä on.