Ensimmäinen ”joululahja” tänävuonna

Viikonlopun tapahtumista selvitty ja nyt voi jo melkein laskea tunteja omaan joululomaan. Ei siis viikonloppuna tapahtunut mitään ihmeellisempää, suurimmat tapahtumat käytiin oman pääni sisällä analysoiden taas kerran tätä mun ”suhdetta” ilmakiekkomieheen. Tosiaan kun koko viime viikon mies oli hieman etäinen ja viestittely harvempaa ja viikonlopun tullessa oli hänellä jo kaikki päivät buukattu täyteen ohjelmaa. Tietenkin tällaisessa tilanteessa tulee hieman enemmän epäröivä olo, missä nyt oikein mennään.

No asia tuli sitten puheeksi sunnuntaina kun hän ei krapulaltaan jaksanut lähteä seuraksi jouluostoksille (ihme ja kumma!) Ja hetkellisesti oikeasti pelästyin jo, että dumpattiinko mut kokonaan. Mutta ei onneksi ollut ihan siitä kiinni. Pelkää vain, että jos menee liian nopeasti liian vakavaksi satuttavansa mua. Kovaa stressiä töissä ja ilmassa muutosta, jonka puolesta ei voi tietää mihin suuntaan elämä vie. Haluaa olla sata varma siitä, että molemmat tiedetään, ettei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Nämähän asiat oli jo alussa tiedossa ja silti halusin nähdä, edelleen haluan. Mielestäni tosiaan ei mistään voi ikinä tietää mitä tulee tapahtumaan. Voi olla, että itsekin saisi työtarjouksen Suomesta ja muutto olisi edessä (kaukaa haettua tiedän). Mutta tosiaankin ikinä ei voi tietää. Tämän miehen kanssa on mukavaa hengailla. Se on hyvä kokki, loistava hieromaan ja omalla ujolla tavallaan niin suloinen, että haluaisin laittaa sen purkkiin.

Onneksi eilen saatiin epävarmuus mun päässä vähän paremmalle tasolle, meinaan käytiin eilen treffeillä. Oltiin teatterissa kuuntelemassa lumiukkosinfoniaa ja pidettiin hetki käsistä kiinni. Mies on hyvin ujo julkisesti, eikä välitä suuremmin hellyydenosoituksista yleisillä paikoilla joten tämä oli kiva. Käytiin syömässä jälkeenpäin ja sain aikaseksi ottaa hieman päänisisällä tapahtuvia asioita puheeksi. Ymmärrän hänen kantansa myös, tietenkin jos suunnitelmissa olisi päästä pois kaupungissa, saattaa tuntua väärältä alkaa suhteeseen jonkun kanssa kun tulevaisuudesta ei tiedä. Mutta koska olen asiasta sanonut, ettei se ole tämän hetken murhe. Ei me tunneta toisiamme vielä kunnolla, vasta tutustutaan ja haluan tutustua myös. Samaa mieskin, haluaa tutustua ja hengailla. Kiva juttu.

Ja lopuksi vielä pitää mainita, että oli kaiken tämän hänen stressinsä keskellä ostanut mulle kirjan. Kirjan josta oltiin eellisena viikonloppuna puhuttu kun oltiin oltu kiertelemässä kirjakaupoissa.

Hih, se osti mulle kirjan 🙂