Ihana Naisen Aivot

Lomat lusittu. Jotenkin masentavaa palata takaisin töihin, vaikka työstäni tykkäänkin.

Pikainen päivitys, eli maalaispojan kanssa edelleen viestitelty. Pitäisi perjantaina tulla mua moikkaamaan. Mun mielentilat vaihtelee ihan hullunlailla, sekasortoisesta paniikista onnellisiin tuulahduksiin. Viestittely ei ole ollenkaan yhtä tiivistä kuin alussa oli. Mies syyttää kiireitä. Yritän uskoa, mutta joku takaraivossa sanoo, että tässä on nyt jotain mätää. Se on se pikkuääni päässä, joka ei halua ajatella muuta kun negatiivisia asioita.

Aina mies kuitenkin vastaa ja edelleen puhutaan perjantaista. Jotenkin vaan kun näkee toista kirjautuneena esimerkiksi Whatsappiin, mutta ei lue edes mun viestejä. Kyllä sitä alkaa ajatukset juoksemaan. Varsinkin kun saattaa tapahtua moniakin kertoja päivässä. Ok ok, tiedän, että esimerkiksi eilen oli töissä illan, mutta silti. 

Ja sitten tämä mun oikeesti vihaama Snapchat, voi samperi kun sitä vihaan. Alussa vaihdettiin aika paljonkin snapchat-kuvia keskenämme, mutta ei enää sitäkään. Ehkä pari kuvaa per viikko. Tai sekin on jännä kun yleensä saan ne kuvat kyllä suoraan Whatsappiin enkä Snapchattiin. Kivasti kuitenkin tän miehen pisteet kasvaa vaikkei mulle mitään lähettelekään. Siis eihän se nyt voi olla mahdollista, että muka kaveriensa kanssa lähettelee kuvia, ei todellakaan! Pakko olla joku toinen nainen 😀

Huvittavinta tässä kaikessa on, että mä en pysty estämään näitä mun aivotuksia, vaikka hyvin tiedän että on melkoisen naurettavaa. Koskaan kun ei voi tietää miten asioiden laita oikeasti on. Välillä naureskelen aivotuksilleni ääneen, mutta välillä iskee se kamala pelko.

No tuulta päin mennään ja toivotaan sormet ristissä, että mies ilmestyy huomenna ja oikeasti kaikki menee hyvin. Ja tietenkin, että pääsisin yli tästä ylianalysoimisesta ja itsensä kiduttamisesta erilaisine skenaarioineen. Ei varmaan onnistu, olenhan nainen ja vielä aika hullu sellainen.

Plääh..