Itsesäälissä Rypeminen – Ei Hyvä

Oon huomannut, että tosi monet lukemani sinkkublogit yksi toisen jälkeen lakkaa olemasta. Niin siinä vaan käy, kun mies löytyy rinnalle. Eihän se ole sinkkublogi sitten enää. Todella iloinen kaikkien näiden ihmisten puolesta ja toivotan kovasti onnea heidän onnellisille ihanille uusille parisuhteille. Kuitenkin itselle tulee samalla vähän paska olo, enkä todellakaan ujostele myöntää sitä. Siis kyllähän sitä oikeasti iskee pieni kateus, kun tässä sellaiset 6 vuotta sinkkuna olleena, kohtalaisen tyytyväisenä elämäänsä vaikkakin sairaan yksinäisenä, miettii että miksei omalle kohdalle ikinä osu mitään. 

Ihanaa, että toiset löytää ne kivat miehet rinnalleen, mutta missä mun? Ehkä kuulostaa itsekkäältä ja epätoivoiselta ja vaikka miltä, mut vittu kyllä kai mä saan myös itelleni toivoa joskus jotain hyvää!? 😀

Ja heti tuli paremmalle mielelle, kun sai vähän avautua hehe. Ei mun elämä oikeesti ole niin hirveen paskaa, mutta totta kai sitä välillä miettii, että mitä kaikkea mussa on vikana kun en kenellekään kelpaa…