Jatkoa…
No eihän se kauaa kestänyt, alkoi aika nopeasti rakoilemaan se orastava onni (haha). Eli pientä kertomusta alkoi tippumaan tästä miehestä. Alkoivat valheet paljatumaan pikkuhiljaa ja herra ”täydellisyys” vaihtui aikalailla vastakohdaksi. Eli mieshän sanoi alussa olevansa osa-aika töissä – saaneensa vuosia sitten lievän hermoromahduksen stressin takia ja nyt teki ihan oman terveytensä vuoksi osa-aikatöitä. Oli tämän hermojutun takia joutunut muuttamaan takaisin kotiin vanhempien luokse, koska oli ollut vaaraksi itselleen, mutta oli nyt kovaa vauhtia hakemassa omaa asuntoa. Fair enough – ymmärrettävä syy miksi oli joutunut kotiin muuttamaan takaisin, mutta silti olisi pitänyt alkaa hälytyskellojen jo soimaan. Kertoi myös, että lievää alkoholistin piirteitä on huomannut itsessään ja yrittää vähän katsoa paljonko tulee juotua (mikä on taas tietenkin hyvä asia jos osaa omat rajansa) kun nuorempana oli kuulemma helposti tullut vedettyä moniakin päiviä putkeen. Tämäkään ei mahdoton, ollaan me kaikki oltu nuoria ja villejä. Tietenkin edelleen ymmärsin ja ajattelin, että onhan meillä kaikilla paheita ja hyvähän se on, että ne tiedostaa ja haittaako siitä jos joskus tulee juotua muutama tuoppi liikaa, kaikillehan niin välillä käy.
Tämän jälkeen alkoi vähän homma rakoilemaan. Kaveri perui seuraavan näkemisemme vedoten krapulaa. Hmm, hälytyskellot – miksi ette soi? Pettymystä oli ilmassa tietenkin, mutta sovittiin kuitenkin uudet treffit seuraavalle viikolle. Päivä tuli, ei kuulunut kaverista mitään. Soitin, ei vastannut. Lopulta muutamia tunteja jälkeen päin tulee viestiä, että ei pääse tulemaan. Oli kuulemma joutunut sairaalaan alkoholimyrkytyksen takia, huhhuh! Tässä vaiheessa aloin vähän jo kyseenalaistaa tätä koko miestä. Ei tainnut kertoa ihan koko totuttaa itsestään. Oli pakko ihan suoraan kysyä, että mikä on koko jutun idea, että minkälainen tämä hänen ”lievä” alkoholisminsa oli ja mitä muuta asioita oli tullut valehdeltua. Tietenkään en painostanut, periaatteessa ei tässä vaiheessa vielä kuulu tietääkään kaikkea. Mutta itse olen sitä mieltä, että ihmisellä on oikeus tällaisista asioista tietää.
Eli hän oli siis työtön, ollut jo 4 vuotta. Asui kotona, tekemättä mitään jos ei ryyppäämistä lasketa. Menetti työnsä juomisen takia muutamia vuosia aikaisemmin. Oli ”sairaseläkkeellä” ollut viimeiset vuoden ja ei todellakaan tehnyt minkäänlaista osa-aikaista työtä vaikka väittikin aluksi. Kun kysyin vaivihkaa työnhausta, puhui ensin että kovaa vauhtia estii kun pitää saada elämä järjestykseen ja muuta kuraa (aivan täyttä paskaa mikä myös selvisi myöhemmin). Ei tämä henkilö aikonutkaan hakea töitä, elämän tarkoituksen oli löytänyt jostain aivan muusta. Huvittavin asia koko jutussa oli, että iänkin oli päättänyt valehdella – sanonut olevansa 28-vuotta (samanikäinen kuin itse olen) mutta olikin 25-vuotta. Ajatteli, että näyttää vanhemmalta joten ei kukaan uskoisi olevan 25-vuotias. Hänen mielestään vetoaisi naisiin enemmän jos olisi vähän vanhempi. Kaikkihan me uskomme kaikkeen ihmeelliseen ja vähän typeräänkin. En väitä etteikö hänen ajatuksessaan olisi perää, mutta meitäkin on moneksi. Toiset tykkää vanhemmasta ja toiset nuoremmasta, mutta harvemmat valehtelijoista. Pieni valhe mutta suuri vaikutus. Naurettava aihe alkaa valehtelemaan. Itse pääsääntöisesti pyrkii olemaan aina rehellinen, joten tällainen ei vain vetoa minuun ollenkaan…
Ja nyt pakko taas jatkaa myöhemmin, koska näiden ajatusten muisteleminen saa hieman veren kiehumaan. Pääsääntöisesti vain itselleni – miten onkaan voinut olla niin tyhmä 😀
