Kipsistä viikkoa

Hemmetin hiljasta ollut. Rikoin käteni reilu viikko sitten ja onnistuin saamaan kivan kipsin käteeni. Joten voitte kuvitella, ettei kirjoittaminen oikein onnistu. Onneksi nyt viikon sairasloman jälkeen päätin tutustuttaa kipsikäteni työpaikkaani ja täällä ollaan hitaana kuin etana tekemässä töitä. Onneksi tosiaan oli vasen käsi (vaikka olen kyllä vasuri), jotta voin käyttää hiirtä eli työt luonnistaa edes joten kuten.

Olisittepa nähneet miten taidokkaasti leikkelin viikonloppuna sipulia ja sieniä oikealla kädelläni. Kohta varmaan on molemmat kädet kipsissä!

Sitä alkaa arvostamaan taas elämää ihan eri tavalla. Voi kumpa pääsisi vaan vaikka normaalisti suihkuun, ilman jätesäkkiä käden ympärillä. Tai tosiaan pystyisi kokkaamaan kunnolla mitä haluaa – nyt kivasti aika puolivalmiilla ruoilla elellään.

Suurin kiitos kuuluu kyllä yhdelle ystävälleni joka 3 krt viime viikolla matkasi katsomaan mua ja tuomaan ruokaa. Olisin kuollut nälkään ilman, ja tietty kyllähän se seurakin oli aika kiva 🙂

Puoltoista viikkoa vielä. Eilen romahdin ja itkin koko illan yksinäisyyttä. Nyt on jo parempi olo, päässyt ihmisten ilmoille.. Katotaan silti kuinka monta kertaa ehdin vielä romahtamaa – monta! Olispa äiti nyt lähempänä. Yksi syy miksi ei ole kivaa asua ulkomailla.. 

Mutta näillä mennään ja riehutaan nyt vähän vähempi 😉