Koskas niitä kivoja juttuja oikein tapahtuukaan?
Mä olen ollut taas hetken aika hiljaa. Jotenkaan ei ole tehnyt mieli kirjoittaa mistään, vaikka kaikenlaista onkin tapahtunut. Ollaan taas kerta lennetty pilvissä ja tiputtu pahasti kivikkoon. Mutta eikös se nyt ollut niin, että elämä on? Tai kuten pari ystävääni sanovat ”Feck it, it wasn’t good enough for u”. Mutta entä jos itsestä tuntui, että oli? Mitä jos oikeasti alkaa taas olemaan se hetki elämässä, ettei enää ole uskoa itseensä? Kuten shiki kirjoitti blogissaan myös itse miettinyt tätä rumuushommaa. Tuntuu, että olen vain liian ruma ja lihava kenenkään rakastamaksi. Ken tietää…
Kuitenkin, jatketaan porskuttamista eteenpäin. Ehkä se tästä. Nyt pakataan kalenteri täyteen sosiaalisia tapahtumia, ettei olisi liiaksi aikaa miettiä omaa epäonnistumistaan haha.
Mutta tosiaan, mitä tässä viimeisen reilun viikon aikana onkaan sitten tapahtunut?
1. Sain treffikutsun Opettajamieheltä. Mulla oli jo muuta joten sovittiin toinen päivä. Mies katosi ja tajusin tuossa eilen, että oli myös blokannut mut KIK:stä. Kivat sulle, taisi olla koko mies taas näitä tapauksia joille valehtelu on elämäntyö. Mukavasti tän kesän katoajamiehien saldoa kasvatti tämä kolmeen. Wuhuu!!
2. Oli pienellä lomareissulla parhaan ystäväni kanssa joka hyvin paljon vietti puhelimeensa tuijottaen. Kyllä olisi voinut olla paljon enemmänkin puhelimensa kanssa tämä ystäväni, mutta huomioitavaa on se, että näemme toisemme vain pari kertaa per vuosi. Ystäväni myös viettää miehen kanssa tyyliin jokaisen yön. ja nyt olivat erossa toista päivää. Mies oli laatinut söpösti meille nähtävyysoppaan kaupungista, jossa olimme. Ihana ajatus kokonaisuudessan, mutta olisi ollut kiva jos mun mielipidettä oltaisiin myös kysytty. Istuin siis lomani jossain ihme rynkytysmusiikkia omaavissa hipsterbaareissa. Tosiaan olin myös ottanut selvää ja kysellyt tuttavilta kivoista paikoista. Oli myös lista takataskussa, josta en päässyt edes mainitsemaan. Anyways, edelleen olen onnellinen ystäväni puolesta. Joskus vain olisi kiva hänenkin tajuta se, etten mä välttämättä tykkää ihan samoista asioista. Mulla myös on ystävääni useasti ikävä ja olen jopa hieman surullinen ettemme näe useammin, joten kun nähdään haluaisin hänet 100% itselleni. Ehkä liikaa vaadittu.
3. Sain kuulla kuinka joku toinen ihminen on parempi kun on kasvissyöjä. Mä vaan kuulemma tykkään burgereista. Joo niin tykkäänkin, mutta unohditko, että eilisellä purilaisaterialla söin saman kasvishampurilaisen kuin säkin?! Ei en ole kasvissyöjä, mutta 85% ruokavaliostani on kasviksia. Kuitenkaan tämä ei ole sama. No äh olkoot.
4. Kävin 6 tuntia kestävillä treffeillä, vesisateessa.
5. Vietin seuraavan yön samaisen miehen kanssa ja nyt tuntuu, että se sai jo musta tarpeekseen koska mitään ei ole kuulunut.
6. Päätin, että alan opiskelemaan lisää. Sain aikaiseksi laitettua kouluihin viestiä ja nyt alkoi rahansäästö kuuri.
7. Poistin POF:n koska molemmat viimeiaikaiset katoajamiehet on sieltä löytynyt ja mä en tarttisi elämääni mitään samantyylistä juuri nyt. Tiedä oikesati kestäisikö pää enää yhtään paskaa tällä hetkellä.
Kokonaisuudessaan elämä on ihan hyvillä raitella ja tuo koulun aloittaminen saa pidettyä ajatukset muualla. Kuitenkin tiedostan koko ajan tilanteeni. Mietin välillä, että pitäisikö tyytyä kohtaloonsa, ei sitä miestä vain ole olemassa. Mutta sitten tulee ajatus, ettei saa luovuttaa – ei nyt ihan vielä. Pitää vaan päästä takaisin raiteille. En ole masentunut, mutta jotenkin turhaantunut kaikkeen kökköön mikä tuntuu vain kasaantuvan.
Kai se tästä taas… Pikkuhiljaa…