Mikä on vielä sallittava ikäero?
Tuli tuossa muutamia päiviä sitten tilanne, että aloin asiaa miettimään. Onhan se raja aika häilyvä, meinaan että jos mies vaikka olisi 45-vuotias ja nainen 32-vuotias, ei 13 vuoden ikäero mielestäni ole mahdoton. Mutta mitä nuoremmista ihmisistä on kyse, sitä enemmän suuret ikäerot häiritsevät. Tämä kaikki siis alkoi siitä kun aloin juttelemaan niitä näitä yhden 33-vuotiaan miehen kanssa.
Mies asui pääsääntöisesti Espanjan auringon alla, mutta oli kotonaan kesät opettamassa kielikurssilaisille. Juttu lähti vähän erikoisille aalloille kun alkoi puhumaan omasta naismaustaan. Kyllä mielelläni keskustelen ihmisten kanssa mielenkiinnon kohteista ja vaikka millaisista naisista miehet ovat kiinnostuneita, mutta kun tämä keskustelu alkoi luisumaan hänen oppilaidensa suuntaan. Tosiaan kertoi, kuinka hän on etuoikeutettu kun saa opettaa niin hyvännäköisiä naisia, että tunneilla on aina paljon silmänruokaa. Tuo sana ”women” erottui jotenkin hyvin pahasti tekstistä ja oli pakko varmistaa minkä ikäisiä hänen oppilaansa olivat. Vastaukseksi sain kuten pelkäsinkin, 17-20-vuotiaat. Mies selvensi kuitenkin, että hän puhui yli 18-vuotiaista. 17-vuotias hänen mielestään on vielä tyttö, mutta kun tullaan laillisesti täysi-ikäiseksi on sitten jo aikuinen nainen. Kuulemma alkaisi samantein seurustelemaan yhden kurssilaisensa kanssa, jos vaan tyttö hänet huolisi. Harmitteli vain, ettei monenkaan 18-vuotiaan mielessä ollut yli 30-vuotiaat miehet.
Itse en tätä ymmärrä, miten yli 30-vuotias ihan tosissaan haluaisi seurustella tytön kanssa joka hyvin todennäköisesti on vielä aikalailla lapsi. Jos 17-vuotias on vielä lapsi, niin miten yhtäkkiä vuodessa sitten kasvetaankin aikuiseksi? Miten 17- ja 18-vuotiaalla voi olla niin suuri ero henkisesti? Itse seuraillut pikkusiskoni kasvua (lähemmäs kymmenen vuoden ikäero) ja vaikka hyvin aikuismaisia piirteitä aikaisemminkin omannut, niin nyt vasta reilusti päälle 20-vuotiaana alan näkemään oikeasti aikuismaisuutta. Ihmiset tietenkin kasvavat ja kehittyvät eri aikaan, mutta silti. Enkä nyt puhu, että ollaan aikuisia, en itse ole aikuinen enkä haluakaan olla. Tarkoitan lähinnä sitä, ettei olla enää ihan täysin lapsia. Ymmärretään jo vähän maailmanmenosta ym.
Ihmiset ovat erilaisia ja nauttivat eri asioista. Yritän hyväksyä kaikki erilaisuuksineen ja outouksineen mutta tätä en ymmärrä. Ei kai kaikkea tarvitsekaan ymmärtää.
Mitä mieltä olette ikäeroista. Olenko oikeasti liian kapeakatseinen, kun en tätä 33-vuotiaan ajatusta parisuhteesta 18-vuotiaan kanssa ymmärrä?