Arvoisensa syy selvisi…

Kaikki hyvin tällä suunnalla, tai ainakin nyt. Rohkaistuin itse keskiviikkona ja laitoin mekaanikolle viestiä. Itseasiassa parin päivän itsesäälipuuskan jälkeen keskiviikkona jotenkin heräsin uuteen päivään. Ajatuksissa ensimmäisenä oli se, että oikeasti olen aika loistava tapaus (no ehken ihan hirveen mutta kuitenkin). Mulla ja mekaanikolla on ollut tosi mukavaa ja rentoa yhdessä ja multa saa vielä hyvää seksiä (Varsinkin kun selvinpäin xD), joten jos oikeasti toinen lopettaa homman kun seinään sen takia, että olin vähän humalassa ja laittelin ärsyttäviä viestejä. Varsinkin kun aikaisemmin olen joskus viime vuonna (tai edellisvuonna) suoraan sanonut sille kerran jumalattomassa tuubassa ”Fuck you!”, koska ei tullut mua 4 aikaan hakemaan baarista. Tosiaan oltiin aikaisemmin viestitty, että voisi nähdä jos mulla ei mene hirveen myöhään. Niin sitten känniääliönä 4 aikaan ajatellut, ettei nyt vielä ole niin myöhä ja herättänyt toisen ja suuttunut kun ei ole enää halunnut tulla.

Joo mä olen vähän tällanen.

No mutta kuitenkin, laitoin siis keskiviikkona ihan normi viestiä että puolessa välissä viikkoa ollaan ja miten menee. Halusin viimeisen kerran kokeilla. Päätin, että jos ei nyt tähän vastata niin sitten antaa olla…

Vastasihan tuo. Normaalisti viestitteli. En alkanut jankkaamaan, miksei ollut kuulunut sunnuntaina vaan vastailin myös normaalislla tasolla. Sanoi, että oli ollut ikävä viikonloppuna x. En myöntänyt, mutta olihan itselläkin. Ihan rikki kun luullut toisen olevan kiukkunen.

Eilen extempore tuli käymään. Oli jotenkin tosi kiva nähdä. Rojahdettiin vaan sohvalle sylikkäin. Oon niin rentona sen kanssa, oma itsensä. Jutskailtiin paljon ja jossain vaiheessa oli pakko palata aiheeseen viime viikonloppu. Todellakin pahoittelin mun käytöstä, toinen nauro vaan. Mainitsin myös sunnuntaista, että miksei mitään vastannut mulle. Koko päivän kärvistellyt kun luullut, että toinen on kiukkunen.

Vastaus: I couldn’t be angry with you x

Selitys hiljaiselolle: Was sick, in bed with flu.

Tietty.. Man Flu

200.gif

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus

Känniääliö taas vauhdissa

Mä vihaan itteeni, siis ihan todella. Tällä hetkellä oikeesti ei ole mitään hyvää sanottavaa itestäni. Miten mä voin olla niin saatanan tyhmä ihminen, että pakko on pilata kaikki hyvä jo ennen kun kunnolla alkaakaan.

Me oltiin mekaanikon kanssa nähty jo aika monta kertaa ja sunnuntaina piti taas tehdä jotain yhdessä. Lauantaina viestittiin illemmalla ja oli puhetta, että saattaisi tulla yöksi kunhan oli kuskannut veljeään kotiin. No allekirjoittanut lähti sitten paikalliseen moikkaamaan kaveria ja sovittiin, että laitellaan viestiä myöhemmin. Onnistuin viinin voimalla saamaan itseni melkoiseen tuiteriin ja kun mies sitten myöhemmin ilmoitti, ettei jaksakaan tulla kun on sikaväsynyt, niin empä mä sitten asiasta tykännyt.

Kauhea valitus, että en halua yötä yksin viettää ja kuinka mekaanikko on nyt niin kamala kun ei jaksa muka tulla, ettei mun vuoksi sitten jakseta jne jne. Siis niin typerää valitusta mun puolelta ja raukkaparka yrittän mua rauhotella ja olla, että me nähdään kyllä huomenna ym. Kotiin olen jossain vaiheessa päässyt ja mies on jo lopettanut mulle vastailemisenkin. Nukahdin kaikki vaatteet päällä, eli voitte vaan kuvitella missä kunnossa olen ollut.

Aamulla herätessäni todellisuuteen iskee sellainen kylmä aalto kehon läpi ja häpeissäni luen edellisen illan viestejä. Nopeasti anteeksipyyntöä menemään vaikka varmaan on jo liian myöhäistä. Koko päivä meni sumussa ja vitutuksessa ja tiedän ainakin ettei hetkeen taas tartte korkkia avata.

Mekaanikosta en ole kuullut sen koommin. Ennenkin olen samanlaisia tehnyt sille, avautunut. Mutta aikaisemmin ei oikeasti olla tälleen tapailtu, vaan randomisti joskus ja jouluna nähty. Mä en oikeasti kestä itteeni, jos mä tänkin nyt olen pilannut omalla tyhmyydelläni. Tiedän, että olen välillä melkonen tekstiviestiterrori, mutta että tahallaan pilaan jotain hyvää elämässäni. Ei ole reilua, miksen mä ikinä opi?

200_13.gif

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus