Gallup Voisi Olla Hyvä..

Mä haluaisin tehdä gallupin. Sellasen minkä voisin lähettää kaikille miehille joita olen deittaillut. Kysyä ihan suoraan, että mikä mussa nyt oli oikein vikana ja mitä tein väärin.

Taas kerran Facebook antoi uusia kaveriehdotuksia. Tällä kertaa mies, jota deittailin joskus viime kesänä kai. Ei kauaa oltu, kun mies totesi ettei ole valmis parisuhteeseen. Facebook profiilin mukaan ollut tämän nykyisen naisensa kanssa about vuoden. Eli ei ollut valmis parisuhteeseen allekirjoittaneen kanssa. Tätä sattuu joka kuukausi. Tosiaan joka ikinen kuukausi Facebook haluaa muistuttaa mulle, kuinka yksinäistä mun elämä on. Joka kuukausi jonku vanhoista heiloista olisi oiva Facebook-kaveri. Ja tietenkin sattumalta jokaisella on naine kainalossaan ja parisuhde-status tyyliin avoliitossa tai kihloissa.

Kun tässä kerran harrastellaan tuota jossittelua niin miksei mentäisiin ihan ongelman ytimeen kunnolla. Virallinen kysely menemään kaikille vanhoille heiloille. Tarkkoja kysymyksiä tapahtumista, missä kohtaa alkoi tuntua väärältä ja tietenkin mun lempparit: mikä kyseisessä naisessa oli väärää, mitä väärää henkilö teki ja tietenkin parannusohjeita.

Tässä kerran jo valmiiksi poljetaan pohjamudissa, niin miksei heitetään vähän lisää puita pesään. Selkeästi kun ollaan koluttu jo monia kymmeniä miehiä läpi, ellei satoja niin alkaa se epäilys että mä en vaan sovellu tähän yhteiskuntaan. Olishan se aika luksusta jos ne kaikki miehet olisi niitä viallisia, mutta taitaa olla kyllä aika hyvin toisinpäin. Ainut ongelma tässä tietenkin on, että vaikka olisinkin kusipää tai muuten ärsyttävä miesten mielestä, niin kyllä mä ite tykkään omasta persoonastani. Vähän kökkö dilemma kyllä nyt. Mitäs tässä oikein voisi tehdä…

200_7.gif

Hmm..

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Syvällistä

Jossitelun Jalo Taito

Mitä jos viime talvena tapailemani mies ei olisi muuttanut takaisin kotipaikkakunnalle, oltaisiinkohan me nyt onnellisesti pari? Mitä jos keväällä tapailemani mies ei olisi töiden perässä muuttanut viereiselle saarelle, oltaisiinkohan me nyt onnellisesti yhdessä ja mies töissä paikkakunnallani? Mitä jos nörttimies ei olisi osoittautunut kusipääksi ja valehtelijaksi, olisinko nyt käynnissä vuosisadan rakkaustarina? Entä jos maalaispoika ei olisikaan kadonnut vaan oikeasti oltaisiin silloin muutama kuukausi sitten tavattu – miettisinkö tällä hetkellä muuttoa maalle tai hän kaupunkiin? Tai jos tämä viimeisin opettajamies ei olisi kadonnut teille tuntematomille, olisiko mun viikonloppu ohjelmassa autoilua ja vaeltelua hänen seurassaan.

Olen todella hyvä jossittelemaan. Osaan piirrellä kaikenlaisia kauniita kuvia näiden jossittelujen ympärille. Mielikuvitusta riittää vaikka muille jakaa. Se ongelma vain on, että jossittelu ei vie mihinkään. Kaikki nämä miehet joista jossittelen kuuluvat historiaan, ei nykyisyyteen. Miksi siis kidutan itseäni asioilla jotka eivät tule koskaan muuttumaan?

Yritän monesti sanoa itselleni, että kaikella tällä on tarkoituksensa, mutta kauanko sitäkään jaksaa uskoa. Kuten edellisessä postauksen kommenteissa kysyttiin, koska se seinä tulee vastaan. Mitä sitten jos ja kun se seinä tulee tosiaan vastaan? Mitä sitten tekee kun luotto loppunut kokonaan?

Sitten ei ole enää muuta kuin minä ja mun jossittelut.

Jos olisin ollut sen yhden perjantain vapaalla, olisinko oikeasti päässyt tapaamaan opettajamiehen vai olisiko tehnyt katoamistemppunsa jo silloin? Koskaan en tule asiaa tietämään. Pakko vain elää sen kanssa…

200_5.gif

Suhteet Oma elämä Rakkaus