Mulla on vähän paha mieli kokonaisuudessaan. Siis mitään mullistavan hirveetä ei ole tapahtunut, vaan enneminkin kamala olo omista ajatuksista. Kun tietää, ettei sais ajatella niinkuin ajattelee, mut ei voi itselleen mitään.

Mun ehdottomasti yksi parhaimmista ystävistä on löytänyt itselleen miehen. Musta aivan ihanaa ja todellakin olen hyvin onnellinen ystäväni puolesta. Se ongelma tässä on vaan nyt se, että tämä ystävä aina ollut se luottotapaus, jolle olen kaikkia miesasioitani aina purkanut. Ja kun sinkkuina molemmat oltu, ollaan valitettu ja avauduttu miehistä kilpaa. Mikä taasen on oikeasti helpottanut omaa oloa. Ollaan myös heitelty vitsillä aina näitä clisheitä ilmaan kuten ”kyllä se kala vielä nappaa” tai ”uutta matoa koukkuun” ym.

Mutta nyt en enää pysty hälle avautumaan. En ole edes tästä hautajaismiehestä kertonut. Jotenkaan ei enää tunnu samalta. En jaksa kuunnella ystäväni puheita siitä, että kyllä vielä nappaa ja pitää olla kärsivällinen ym. En jaksa kuunnella rohkaisupuheita, koska jotenkin nyt kun hän on parisuhteessa, ne kuulostaa enemmänkin vittuilulta vaikkei todellakaan pahaa tarkoita.

Olen huomannut myös, ettei me jutella enää läheskään päivittäin. Ehkä kerran viikkoon, koska viettää paljon aikaansa miehen kanssa. Ja huomannut, ettei pahemmin vastaile viesteihin jos on miehen seurassa (ymmärrettävää). Ja ei en todellakaan ole vaatimassa enempää aikaa. Harmittaa vain miten ihmiset ja oma ajattelu muuttuu parisuhteen saavuttua kuvioihin. Mä en vaan ole tottunut siihen, että tällä kaverilla on mies. On aina ollut se mun ikisinkkuystävä 🙂

No pitää vaan tottua tähän kaikkeen ja yrittää siirtää tyhmät ajatukset taka-alalle. Ei todellakaan tarkoita ystäväni parisuhde sitä, että meidän kaveruus loppuu. Tai ei ainakaan mun puolelta. Ja uskon, ettei ystävänikään olisi niin tyhmä, että unotaisi kaikki kaverinsa. Todellakin toivon tätä. Vähentyneen yhteydenoton ymmärrän täysin, mutta aina sitä pelkää. Pelkää että toinen katoaa lopulta kokonaan. No ei aleta nyt vielä mitään kuoppia kaivelemaan. Pitää vaan varmaan tottua siihen, ettei hänen kanssaan nyt hetkeen osaa puhua miehistä. Ehkä jossain vaiheessa taas pystyy, who knows..

Harmittaa vaan kun omat aivotukset on taas tiellä 😀