Musta on tullut ihan sikanirso tai sitten miestarjonta on heikentynyt järjettömästi. Nyt tällä hetkellä tosiaan tuntuu, että tuo nunnailu jatkuu aika vahvasti. Pyörin kyllä deittisivustoilla, mutta harvemmin tykkäilen kestään saatika laittaisin kellekään viestiä. Melkein joka päivä kuitenkin joku ottaa muhun yhteyttä, harmi vaan et yksikään niistä ei mua sytytä. Välillä tunnen olevani ihan kauhea ihminen. Valitan yksinäisyyttä, mutta samalla en kelpuuta ketään. Jokaisessa miehessä on jotain vikaa (ja en tosiaankaan puhu suuremmin ulkonäöllisistä puolista vaan kaikesta muusta). Jollain on vääränlainen ammatti, joku kirjottaa ärsyttävästi, toisen profiiliteksti saa sapen kiehumaan ym. ja siis yleisesti varmaan näissäkään tyypeissä ei olisi todellakaan mitään vikaa.

Tällä viikolla olen tosiaan muutaman miehen torjunut juurikin näistä typeristä syistä ja nyt mietin, että jos olisi antanut mahdollisuuden olisiko mieli muuttunut. Mutta sit taasen kun alkujaan jo tulee ei-olo niin miksi edes yrittää. Voisi mennä vähän väkisin vääntämiseksi. Yhden kanssa päästiin sentään sille asteelle että vaihdettiin numeroita. Juttu luisti mukavasti siihen asti kun hän päätti soittaa. Mä en meinannut kestää tätä 10minuutin puhelua. Miehellä oli ihan hirveä ääni, tai tyyli puhua oli vähän sellainen sössöttävä. Ei ei ja vielä kerran EI!

Ehkä mut on tarkoitettu olemaan yksin. Vois melkein toimiakin, jos ei tulisi niitä kauheita läheisyydenkaipuu-hetkiä. Ja niitä tulee paljon. Ens viikonloppu tulee olemaan myös oikein ihana, koska Valentine’s day <3 Mä oon yleensä tykännyt ystävänpäivästä, mutta täällä ei herran jumala! Sydämiä siellä ja sydämiä täällä ja joka paikka pursuaa nalleja. Ravintolatkin syrjii sinkkuja kun sunnuntaina on tarjolla todella monissa paikoissa vain Valentine’s day menu, mikä tosiaankin on kahdelle. Jos itsellä olisi sen verran pokkaa varaisin pöydän yksin jostain näistä ravintoloista, tilaisin tämän sharing loving menun ja söisin hyvällä ruokahalulla yksin. Kelpais mulle!

Ystävänpäivä näillä näkymin menee suklaan siivittämällä leffoja katsellen. Onneksi sentään on tullut vähän suomalaista suklaata säästettyä 🙂