Ilmakiekkomies…

Se otti taas yhteyttä. Kyseli kuulumisia. Ihan nätiste, ei mitään kummempaa. Varmaan vaan ystävällisyyttään. Mutta mulle tulee pahamieli. Mä haluaisin painautua sitä vasten ja olla sen sylissä. Se ei sitä näe, enkä osaa sitä sanoakaan. Ei mein suhde vielä ollut niin vakava, että näin pitäisi tuntea. Se kertoi, että sille diagnosoituun sairaus – ei saa syödä enää lihaa, liikaa rautaa. Mulle tuli paha mieli sen puolesta, koska se kokkas maailman parasta pihviä. Oli vielä sikaylpeä siitä. Enää ei saa sitäkään syödä. Ja mä vaan haluaisin lohduttaa sitä ja halata. Pussata ja sanoa, että kaikki on vielä hyvin.

Mutta en mä voi, koska mä en uskalla sanoa sille miltä musta tuntuu. Mä tiedän, ettei se ole musta enää kiinnostunut. Parempi, jos ei ottaisi yhteyttä. En vaan osaa sitäkään sille sanoa, koska salaa toivon sen vielä tajuavan ettei musta kannata luopua. Ehkä tää on vaan se mun juttu – kaivata jotain mitä en voi edes saada..

200_1.gif

Suhteet Oma elämä Rakkaus

You know when you just feel like njäh

Nyt on tosiaan ollut erityisen hiljaista täällä suunnalla, mutta omalla tavallaan ihan hyväkin. Tiedättekö sen olon kun joskus tulee, ettei oikein mikään miesjuttu kiinnosta? Tosiaan juttelin työmatkalla yhden kaverin kanssa joka juuri perjantaina oli ollut treffeillä yhden kanadalaisen kanssa ja hehkutti kuinka ihanaa oli ollut ja miten viestejä vaihdettiin tiuhaan tahtiin. Olin tietenkin tosi onnellinen hänen puolestaan, koska myös hyvin huonoa tuuria omannut miesrintamalla. Mikä on tosiaan hyvinkin outoa, koska hän on pitkä ja kaunis ja aivan loistava tyyppi. No kai miehet ei vain sitten ole huomanneet tätä tai vastaavaa.

Kuitenkin hänen höpöteltyään hetki treffeistä ja tästä miehestä, heitti hän tietenkin kysymyksen myös mulle, että miten mun miesrintamalla. Noh… Ei ole 😀 Aloin jopa asiaa vähän miettimäänkin ja tosiaan tajusin vastaavani kysymykseen tyyliin näin: You know when you just feel like njäh. Eli ei vain oikeasti nappaa. Siis seksiä kyllä voisin harrastella, mutta ei kyllä jotenkaan tee mieli lähteä treffeille hurmaamaan jotain tuntematonta miestä. Ennemmin lähden kavereiden kanssa perjantaikaljalle randomeihin paikkoihin ja biletän yömyöhään tai makaan kotona hyvän ruoan ja leffan kanssa.

Ei sillä ettenkö edelleen haluaisi sitä ihan omaa poikaystävää ja kainaloa, mutta nyt vaan ei hetkellisesti jaksa nähdä vaivaa haha. Viime viikonloppuna tosiaan parikin tyyppiä pyysi treffeille, mutta onneksi oli viikonloppu jo buukattu täyteen menoja. Mutta kyllä sitä sitten illalla myöhemmin aloin pienessä sievässä juttelemaan yhden Tinder-tyypin kanssa ja rahtasin lopulta kotio. Ihan hyvää seksiä sain, ei siinä mitään ja oli mukava nukkua kainalossa. Ei vain sitten sen kummemmin kiinnostanut ja ei olla mitään tämän jälkeen juteltukaan.

Onkohan joku nyt oikeesti rikkonut mut? Koska emmä oo moneen aikaan halunnut harrastaa irtojuttuja tai muutenkaan mitään yhdenyön hommeleita. Tosiaan olen pyrkinyt kunnolla treffailemaan ja oikeasti löytämään sen kiva miehen.

Ehkä tämä on sellanen erilainen nunnailukausi, seksillinen nunnakuukausi?

200_0.gif

 

Suhteet Oma elämä Seksi