Ei, ei ja ei. Siis ei niin ollenkaan. Nyt oli taas kyllä sellanen viikonloppu ettei mitään rajaa. Tosiaan kun olin päässyt puhumaan ilmakiekkomiehen vaikutuksista, niin eikös se sieltä laita viestiä melkein heti jälkeen kysellen kuulumisia. Oli lehdestä lukenut tuosta Helsingin Uudesta Vuodesta ja halusi vaan ilmaista mielipiteensä ja saada keskustelua aikaiseksi. Ja kun tämä allekirjoittaneen päänuppi on niin heikko, ei pystynyt olemaan vastaamatta. Jotenkin kai sitä vielä haaveilee, että mies muuttaisi mielensä ja haluaisi sittenkin jotain vakavampaa (joo ei tule tapahtumaan ja pitäisi vaan koko tapaus unohtaa). Vähän tuntuu myös, ettei taida edes tajuta miten satuttaa mua. Ei silti, en enää jaksa edes asiaa ottaa puheeksi, koska ei se mihinkään  kuitenkaan johtaisi. Pitää vaan antaa olla.

No sitten niihin perjantai-illan treffeihin. Olipa taas niin turhat kun olla ja voi! Puhuinhan jo aikaisemmin, että ei ole paikallisia ja äidinkielenä ei ole englanti. Hyvillä mielin (tai no niin hyvillä mielin kun ilmakiekkomiehen jäljiltä voi olla) menin tapaamaan kaveria. Viesteissään vaikutti kuitenkin, että kieli oli hyvin hallussa. No voi kuinka väärässä olinkaan. Siis miten turhauttavaa voikaan olla, että sä et ymmärrä sun treffikumppania ja se ei ymmärrä sua ja koko ajan toinen osapuoli kysyy what? WHAT? SORRY????

Joo no arvatapa saattaa, ettei ne treffit kauaakaan kestäneet ja liityin työkavereiden seuraan vetämään viinaa. Oikeastaan tapasin sattumalta illan aikana muuten toisenkin tyypin, jonka kanssa ollaan muutamia viestejä vaihdettu. Pieni kaupunki selkeästi tämä kun eksyy samoihin paikkoihin haha. No ei siinä, mitään positiivista kerrottavaa tästäkään. Profiili sanoi pituudeksi 5’11 ja oli lyhyempi. Siis melkein hemmetin päätä pidempi kuin minä. Ei tuu kesää. Sanokaa pinnalliseksi mut valitettavasti ei iske.

Loppu viikonloppu tulikin sitten podettua itsesääliä neljän seinän sisällä näkemättä yhtään elävää sielua. Tää on selkeesti mun elämän tarkoitus nyt haha. Kai se nunnakausi ei olis mitenkään pahitteeksi.

Ainiin ja yksi joulunaikainen viestittelyseura sai myös hermot pinnalle ja sanoin sille, ettei tarvi enää ottaa yhteyttä. Ollaan juteltu jostain puolesta välistä joulukuuta jo, ja vieläkään ei olla nähty. Okei, itse olin Suomessa melkein kaksi viikkoa, mutta on tässä jo muutama viikonloppu oltu myös takaisin. Mies puhuu ja puhuu kuinka haluaa nähdä ja sovitaankin päiviä, mutta joka kerta tulee muuta. Aina kovasti pyytelee anteeksi ja selittelee kuinka paljon haluaa nähdä. Nyt lauantaina kun piti nähdä niin sunnuntaina laitoin viestiä, ettei tarvitse enää ottaa yhteyttä. Menee liian typeräksi, että mä en jaksa enää.

Ei ole kuulunut mitään, hyvä niin. Joskos mä nyt pääsisin kaikista paskiaisista eroon haha. Missä ne kaikki kivat miehet on? Vai meneekö se taas niin, ettei mua kiinnosta ne kivat miehet ollenkaan. Mahtaakohan tää vuosi mennä ihan samalla tavalla kuin viimekin vuosi? Aika näyttää haha 😀