Pitää vielä tähän ihan alkuun sanoa, että ensimmäinen vuosi tai 1,5 vuotta uudessa maassa oli hieman sotkuista. Olin kuitenkin eronnut hyvinkin pitkästä suhteesta hieman ennen ulkomaille muuttoa ja elämä oli sekavassa tilassa. Mutta eihän se nyt tietenkään estä deittailun aloittamista, eihän? Pitäähän sitä nyt jonkin harrastus aloittaa, ettei kokonaan tylsisty elämäänsä pelkän työn ja kodin välillä. 

No niin aloitetaanpa sitten kunnolla tämä treffihistorian purkaminen. Eli puolisen vuotta taisin maassa asua ennen kuin innostuin tästä nettideittailusta ja siitä se sitten kaikki lähti. Ihan ensimmäinen tuttavuus ensimmäisenä keväänä painui mieleen tietenkin sen puolesta, että oli ensimmäinen mutta myös, koska ikinä ei päästy siihen tapaamistilanteeseen.

Hyvin lupaavan oloinen kaveri, asui vähän kauempana kaupungin keskustasta, mutta helppojen kulkuyhteyksien päässä. Huonoon ajankohtaan vain otti yhteyttä, koska olin itse juuri lähdössä reilun viikon lomalle Suomeen tapaamaan perhettäni. No tietenkin viestittelimme tiuhaan tahtiin ja puhuttiin myös tapaamisesta heti kunhan palaisin takaisin maahan. Alkoihan sitä sitten itselläkin kiinnostus heräämään vähän enemmän ja odotin jo innolla kyseisen henkilön näkemistä.

Paluu arkeen tapahtui ja viestittely jatkui. Hänen aloitteestaan sitten treffit sovittiin seuraavalle lauantaille ja jännittäminen alkoi. Tuli lauantai ja kuinkas kävikään, kaveri ilmoittaa perumisesta! Ei siinä mitään pahaa. Ymmärrettävää se on, joskus vaan tulee muita tärkeämpiä menoja. Hieman tietenkin itseä harmitti tilanne, mutta onneksi viestittely ei kuitenkaan tähän loppunut ja uusillekin treffeillekin kutsuttiin seuraavalla viikolla. Innostusta oli edelleen omalta puoleltani, mutta arvata saattaa kuinka kävikään: Herra hävisi kuin tuhka Saharaan! Ei vastannut puhelimeen, ei viesteihin – ei mitään.

Tässä vaiheessa tietenkin päätin, että antaa olla koko ihmisen. Mutta tämähän päätti yrittää uudelleen muutaman päivän päästä ja pyysi vielä kolmansille treffeille. Jotain selitteli perhekriiseistä ja muusta (minkä olen huomannut olevan aika suosittu syy hiljaiselolle) mutta valitettavasti en näe syytä sille, ettei puhelin toimisi. Suostuin lopulta viimeistä kertaa ja vain testatakseni tilanteen. Sovittiin treffipaikka sekä aika ja lähdin itse viereisen pubin terassille ystävän kanssa odottamaan saapuuko kaveri paikalle. En ole ilkeä ihminen, ainakaan yleensä (hah). Jos herra olisi saapunut, olisin mennyt paikalle tapaamaan häntä. Tietenkin! Halusin vain vetää varman päälle ettei ainakaan TAAS kerran tyhmänä seiso yksin odottamassa.

No, eihän saapunut hän. Ja tässä vaiheessa saakin herra nimen NoShow. 

Ja tietenkin hauskinta tässä on se, ettei tämän kaverin yhteydenotot todellakaan jääneet tähän. Mutta siitä lisää myöhemmin…