Raksamiehen kohtaaminen vol. 1

Nyt vihdoin ja viimein sitten tapasin tämän raksamiehen. Ei mennyt viikonlopun suunnitelmat ihan putkeen, mutta ei kai se aina ole niin tärkeää. Eli perjantaina tosiaan piti tämä kyseinen tyyppi nähdä, mutta perui (kyllä, taas kerran) tapaamisen, koska oli tullut yllättäviä laskuja ja ei sitten ollut rahaa lähteä ulos, vaikka yritin selittää ettei montaa kymppiä tarvittu jos ihan parille mennään. Hällä nyt vain oli sellainen ajatus, että kun kerran ensimmäiset treffit niin pitäisi miehen maksaa (ja ei todellakaan).

No tosiaan, siinä sitten hieman kettuuntuneena lähdin kaverien kanssa ulos vaikka piti vasta lauantaina lähtä ja lauantaina oli sitten sen verran naseva krapula, ettei jaksanut edes ajatella minkään halloween asun pukemista päälle saatika lähtevänsä keskustaan kauheaan känniseen ihmistunkuun. Ei, en ollut pahassa krapulassa, lähinnä vaan väsytti ja ei kiinnostanut suuret ihmisjoukot.

No ajattelin, heittää puolivitsillä raksamiehelle, että haluaako viimeisen mahdollisuuden. Voisi tulla pitämään mulle krapulaseuraa, vähän viiniä ja leffoja tai vastaavaa. Todellakaan ajatellut innostuvat, mutta oikein mielellään kuulemma matkustaisi melkein tunnin bussilla mun luokse (mitä mahtoi olla mielessä hah). Eipä siinä, muutama tunti itsensä keräilyä ja kämpän siivoilua ja bussipysäkille vastaan.

Pakko sanoa, että jos ei sitä pientä krapulaa olisi ollut, niin varmaan olisin siellä pysäkillä panikoinut aika suuresti samalla kun odottelin ikuisuuden bussin saapuvan. Eniten jotenkin panikoittin sitä, että jos ei tullakaan juttuun ollenkaan. Mitä sitten teen jos mun sohvalla istuu mies, jonka kanssa ei ole mitään juteltavaa ja ei tajua itse lähteä pois.

Joo kyllä, en ollut ajatellut asiaa loppuun asti ja tosiaan, ei saisi pyytää ekaa kertaa omaan kotiin mutta aivot ei vaan aina oikein toimi kun edellisenä ehtoona on tullut juotua. Sillä hetkellä tuntui niin hyvältä idealta ja tietenkin helpolta kun ei tarvinnut itse lähtä matkustamaan keskustaan (max. 10min bussissa). Olihan sitä juuri sellasta oloa, että haluaisi vaan jonkun jonka kanssa halailla ja maata kylki kyljessä leffoja katsellen. Ei nyt ihan mennyt niinkään, vaikka mukavaa olikin.

Lisää seuraavassa postauksessa 😉

suhteet oma-elama rakkaus
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.