Hopefully I can say, that I lived
Viime viikko oli melkoinen pala tälle suomalaiselle. Sillä täällä puolella eräs läheinen menehtyi. Hän aloitti jo marras-joulukuun vaihteessa isoja muutoksia terveydessä ja juoksenteli sairaalassa ja eri hoitokodeissa/vanhainkodeissa, joten hänen terveys ei ole ollut ollenkaan hyvässä jamassa. Pari viikkoa sitten saatiinkin tietää, että hän voi elää viikosta kuukausiin. Eli hieman varautuneita jo oltiin mutta kyllä se kuitenkin tulee kovana suoraan sun kasvoille. Viime perjantaina päästiinkin koulusta ja nähtiin veljenkaa autolla ja mietin et ei nyt kaikki oo hyvin ja sieltä ne sanat sit tulikin. Itse en ollut niin läheinen henkilön kanssa, koska terveys ei ollut kunnossa edes silloin kuin tänne saavuin. Olihan se melkoinen järkytys kuulla. Oltiin onneksi edellisenä iltana häntä katsomassa, vaikka silloinkin hän nukkui. Mulla ei oo ketään ennen kuollut, ainoana on meijän kaksi koiraa pari kesää takaperin, mutta siinä se. Hostperhe on ottanut menetyksen melko hyvin ja pari sukulaista täällä olikin viikonloppuna. Hänet tuhkattiin ja hautajaiset vietetään vasta kesäkuussa.
Kyl tälläinen saa sut miettimään kaikkea enemmän, ihan sun koko elämää, nuoruutta, vanhuutta ja ihan vaan tätä vaihtarielämää. Elänkö mä ”täysillä”, tulenko kokemaan kaikkea mitä haluaisin. Mä oon aina ollut sellainen ihminen joka uskoo, että kaikella on tarkoituksensa. Koska mä lähdin vaihtoon ja missasin tai tuun missaamaan jotain se oli tarkoituskin. Olipa se hyvää taikka pahaa sillä on tarkoitus.
Varsinkin nyt kun on enää kolme kyllä kolme kuukautta mulla täällä jäljellä, mietin et oonks tehny kaikkeni. Kotiin paluu lähestyy ja se lähestyy nopeasti. Nyt alkaa tulla ne kotiinpaluu vitsit, että miten mut täällä muistetaan. Ja että hei pian mä palaan kotiin mis mulla on mun rutiinit mutta sit mä mietin mitkä on mun rutiinit koska nyt mun ruutinit on täällä ja hieman erilaiset. Välillä se pelottaa, mitä mä teen ekana päivänä, miltä tuntuu nukkua omassa isossa sängyssä, muistaako meidän koirat mut. Mutta kylhän sen pitäis olla paljon helpompaa palata sinne koska Suomessa on sun elämä mitä sä oot rakentanut ja elänyt 17 vuotta! Nyt sulla ei ookkaan vain yksi elämä, yksi perhe, yksi koti, sulla on kaks. Sä lähdet kotoota kotiin, kun viimeksi sä lähdit kotoota jonnekki aivan tuntemattomaan mistä tiesit paikan nimen, osavaltion, maan, koulun ja sen että siellä odottaa kolme ihmistä. Nyt sä palaat kotiin mutta sulla on myös täällä perhe, ystäviä ja kavereita, perheen eläimet, omat rutiinit ja samalla sä tiedät, että et tuu koskaan palaamaan tähän samaan elämään. Voit tietysti palaa ja mä tiedän et tuun palaamaan mutta ei se tuu silloin olemaan sama mitä se on nyt, niin huonojen ja hyvien juttujen kanssa.
No onneksi mulla tulee varmasti olemaan kolme hyvää kuukautta vielä! Sillä tällä hetkellä ollaan spring breakilla tai no ylihuomenna koulussa taas ollan. Ystäviä paristi nähty ja leffassa kävin täälläkin ekaa kertaa! Ajoluvanki hankin viime viikon perjantaina ja maanantaina alkaa autokoulu kurssi! 🙂 Perjantaina kun olin kirjallista testiä tekemässä tapasin kaksi suomalaista!! En oo aikaisemmin kasvotusten ketään tavannut niin oli kyllä outo tilanne 😀 Tapasin veljekset Turusta jotka pelaa jääkiekkoa tuossa Iowa State Collegessa, ollaan joskus hostien kanssa puhuttukkin että suomalaiset veljekset pelaa joukkueessa.
Loman jälkeen on enään 9 viikkoa koulua! Nyt mulla winter cheerikin loppui niin en oo missään urheilussa koulun kautta, joten pääsen koulustakin kahden jälkeen. Nykyään mennäänkin veljen kyydillä sillä hän sai ajokortin ja oman autonkin. Ja mennään ja päästään samaan aikaan niin ei tarvitse vanhempien kuskailla. On se vähän outoa nyt kun ei oo mitään koulun jälkeen ja tuun aina suoraan kotiin niin ei samalla nää kavereita harrastuksissa. Mutta pitää nähdä enemmän sitten vapaa-ajalla 🙂 Urheilusta en voi päästää irti niin helpolla, joten teen jokainen arkipäivä treenin kellarissa mitä joskus aikaisemminkin tein mutta lopetin ajan puutteen takia. Mutta nyt teen sitä ja se kestää max hieman päälle tunnin. (Jos jotakuta kiinnostaa super hyvä ja ilmainen kuntohjelma niin vilkaise www.bodyrock.tv joka on kyllä sen arvoista!)
Pari kuvaa Branson reissusta! Oltiin siellä pari viikkoa sitten viikonloppu käynnillä
Kun palataan kouluun ensi viikolla mennään sinä viikonloppuna Mall of America, jonne on ollut tarkoitus mennä kauan aikaa. Joten sinne pääsee sitten shoppailemaan kunnolla 🙂 Eilen perjantaina käytiin paikallisessa liikkeessä hieman katselemassa prom-mekkoja ja tnään lauantaina käytiin hieman kauempana olevassa liikkessä myös mistä entiset vaihtarit oikeastaan kaikki olivat ostaneet mekkonsa. Ja sieltähän mullekkin voittaja löytyi 🙂 Prom meillä on ens kuussa 18 päivä!
ihana taivas :)// my life in a picture // movies!! // sain tuollaisen pinssit winter cheeristä mun varsity letteriin // taking Frozen to a new level (Frozen ihan hulluu tääl vielki) // winter cheer banquet squadin kanssa 🙂
Pari muuta tosi mahtavaa juttua on myös tulossa myöhemmin, sillä ostettiin liput kolmen kaverin kanssa Ed Sheeranin konserttiin!! <3 Konsertti on tuossa Des Moinesissa ja liputkaan ei ollut pahat. Lämppärikin ihan mieleinen sillä Rixton olisi luvassa (Me And My Broken Heart, voi olla tuttu biisi). Tää olis tapahtumassa kesäkuussa myös. Ja ollaan myös menossa taas Floridaan vajaaksi viikoksi, parin päivän jälkeen kun koulu loppuu. Siellä oltais kait menossa katsomaan veljen mahdollista collegea ja Universal Studiot ja/tai Disney World on ollu myös puheena ja tietty se arska 😉 Itse jos jommasta kummasta valitsisin niin kyllä mulle Universal studiot ois upeus. Tällä kertaa ollaan menossa coco beachille.
Viimeiset viikot onkin melko mielenkiintoisia sillä mennään tuonne Floridaan, seuraavana päivänä hautajaiset, sitten pari päivää Ed Sheeran konsertti ja sit pidetään läksiäiset ja sit taas lennetään.
Mutta täällä elämä siis hymyilee kuitenkin,
Ninni
