Missä olet Kirsi?

Kylmä Kirsi, miksi minut hylkäsit? Vastarannan kalsea kultani, kaukorakkaani pakastealtaan pohjalla. 

Olen perso kirsikoille, kaikissa muodoissaan. Epäonnekseni Suomi on takapajula, jonka kirsikkatarjonta on olematon. Se vähä, mitä löytyy, on pirun tyyristä.

Mikä tätä maata oikein vaivaa? Ovatko kirsikat ei-toivottua rotua, punanaamoja? Näyttävätkö ne rajalla vääränväristä henkilökorttia? Vai onko suomalaisten makumaailma vain niin kehittymätön? Häpeä, neito! Nöyrry ja poimi herkut helmoistasi!

Kirsikat ovat peruselintarvike kaikkialla ympärillämme, mutta meillä niitä saa kohtuuhintaan vain tuoreena kesäisin. Freessit kirsikat ovat toki hyviä – siis parhaita – mutta meillä on neljä vuodenaikaa! Pallerolla on paikkansa jokaisessa.

Minun vuoden puolikkaani Virossa täyttyi kirseistä – useimmin pakastetuista. Myös kompotista, jukurtista, mehusta, hillosta ja karkeista. Jääkirsikat olivat kuitenkin vakiokamaa, kun halusin jotain makeaa mutten raskasta. Mahtavia sekä kohmeisina että pehmeiksi sulaneina. Sain vilunväreitä ilman jäätäkin!

Nyt tärisen vieroitusoireista. Tyhjennän pakastintamme viime vuoden marjoista. Mansikat, puolukat ja mustaviinimarjat ovat oivia mutteivät kirsikoita. Siinä on vissi ero.

Kesävisiitillä Tallinnaan otan mukaani pakettiauton ja peräkontillisen kylmälaukkuja. Tuon kirsikkakulttuurin Suomeen!

Vodkakin pysyy jäässä.