Revolution!

Palattuani virkistysmatkaltani maanantai oli latistaa mielialaani. Onneksi ilta vei Poriin Emma Salokoski Voices -kokoonpanon keikalle! Aivan puistattavan upeaa, käsittämättömiä naisääniä ja taitavasti kasattu repertuaari.  Tahdon lisää!

Ilta oli myös yllättäen ensiaskel pienelle ruokavallankumoukselle. Kohtalokas päätös piipahtaa kauppaan vesipullon ostoon johti minut vihannesosaston läpi. Bongasin kesäkurpitsat. Kotimaiset vihreät pötkylät, jotka sesonkinsa takia ovat nyt myös melko halpoja. Yleensä poimin kurkun sukulaiset omasta pihasta, mutta tänä vuonna äitini unohti taimet. Muistaessaan oli jo liian myöhäistä.

Kurpitsat eivät siis toki ole minulle uusi vihannes. Merkittävää niiden huomaaminen oli, koska muistin erään mielessäni lojuneen  reseptin tai pikemminkin käyttötavan, jota olen tahtonut testata. Jo pitkään olen lukenut eri lähteistä kesäkurpitsan käytöstä pastan korvikkeena ja vaihtoehtona. Ehkä olen aikaani jäljessä, kun kokeilin sitä vasta nyt, mutta parempi myöhemmin kuin ei milloinkaan.

Ohje on yksinkertainen. Raasta, höylää tai suikaloi tsukkiini, miten vain haluat. Kunhan se on varsin ohutta. Anna tekeytyä huoneenlämmössä hetki. Sillä aikaa voit vaikka valmistaa feikkipastalle kostukkeen. Ensimmäinen soosini oli simppeli tomaatti-paprikakastike, jota lusikoin kuumana kurpitsakeolle. Päälle tipautin mozzarellan puolikkaan, vähän salviaa kasvimaalta.

Annos näytti herkulliselta: olin sekä toiveikas että skeptinen. Lasti haarukkaan ja suuhun.

Oho, tajutonta! I’m in love!