Turuilla, toreilla

Huitelin viikolopun Turussa. Viipotin ees taas kadut vallanneiden ruisranteisten seassa – nautin ihmispaljoudesta. Tuntemattomista katsekontakteista, askelten rytmistä, liikkeestä ympärilläni. Vaikka rakastan rauhaa, peltojen ja metsien keskellä lomailua, vilinä virkistää.  Lande pysyy paikoillaan, vain puut huojuvat. Joskus kiviaidalla kiipeilee kissa; tänään pyykkinaru rojahti lakanoineen maahan. Pieni on suurta.

Söin myös joka päivä jäätelöä! Pehmeän maukasta, mahtavaa italiasta jääherkkua, jota pallottaa Nuvole Gelateria. Turkuun eksyessänne suunnistakaa siis suoraan torin laidan Hansakortteliin. Kestosuosikkejani ovat täyteläinen suklaa ja lakritsi, joka on aivan omaa luokkaansa! Eivät lemon pie, vadelmasorbetti, popcorn, sitruuna tai pistaasikaan pahoja olleet… Nam ja oih!

Eräs missioni olivat uudet sandaalit, jotka löysinkin yllättävän helposti ja halvalla. Valitettavasti ne vain rakottivat jalkani heti aivan järjettömään kuntoon. Laastarointi ja siedätyshoito ovat siis käynnissä. Niin kenkien kuin jalkojenkin nahka on sopeutuvaa, joten kyllä ne pian pelaavat. En luovu toivosta.

Reissun pääanti – jäätelön lisäksi – oli ystävien tapaaminen. Turun tytöt ovat aina yhtä hönöä eli kilahtanutta eli kahelia seuraa. Viime minuuteilla ennen bussiin juoksua ryhdyin kampaajaksi ja suoritin lennokkaan pikaparturoinnin. Kahdesta päästä taisi kuontaloa kadota yhteensä ainakin puolimetriä. Saattelin siis erään supertukkaisen neidin matkalle kohti polkkaa. Ensi kerralla loputkin!

Kiitos, Turku ja tytöt!

P.S. Kaupunkiin kulkivat myös karkkikeksit! Tosin ei niin kauniissa kuosissa kuin kuvissa ennen uunitusta. Upposivat silti!