I tried so hard and got so far pähkinänkuoressa

Kati L: Mistä ensimmäiseksi kertoisin? Voisin kirjoittaa tähän liirunlaarunit itsestäni sekä asioista, mistä pidän. Pidänkö mistä väreistä, tai mistä musiikista? Minimaalisesta sisustuksesta, vai maksimaalisesta hamstraajaparatiisista?  Toisaalta, ne asiat tulevat teille hyvinkin tutuksi lukiessanne tätä blogia muutaman kuukauden. Toiseksi, se mitä olen, sitä olen etsinyt koko elämäni ja se prosessi on kesken. Osaan kertoa vain palasia sieltä ja täältä. Haluaisin todellakin tavata ihmisen, joka voi sanoa tuntevansa itsensä täysin ja osaa elää tätä elämää ilman minkäänlaista kysymystulvaa. Toivon, että tämä blogi auttaa minua tällä itsensä löytämisen loputtomalla tiellä. Kerrottakoon sen verran, että pidän itseäni introverttinä, joka kuitenkin pitää ihmisistä ja heidän seurastaan. Olen ihminen, joka viihtyy usein yksin omissa maailmoissaan ja samalla kokee hyvinkin vahvaa yksinäisyyttä. En usein avaudu ja toisaalta saatan kertoa koko elämäni kaaren kaupan kassalla tuntemattomalle. Pidän kovia rajoitteita, kaavoja ja rutiineja elämässäni, mutta olen hyvinkin spontaani ihminen. Olen välillä todella tyttömäinen, mutta samalla kuulen useasti olevani kuin yksi jätkistä. Pidän ananaksesta pizzan päällä ja menee se ilmankin. Pukeudun joko niin, että olen menossa suorinta reittiä oscargaalaan tai näytän ihmiseltä, kenen yhden illan ryyppyreissu on venähtänytkin kahden vuoden kierteeseen. Välimuotoja on ja ei. Yksinkertaista tämä minäkuva, eikö niin?  Tämänhetkinen avopuolisoni sanoo aina, että kissoilla on yhdeksän elämää ja Katilla on yhdeksän persoonaa. Huvittavaa.

Toivon kirjoittavani blogitekstejä: Positiivisuudesta, periksiantamattomuudesta, elämän  analysoimisesta. Musiikista, arjesta, hyvinvoinnista, terveydestä, heikkouksien myöntämisestä ja virheiden hyväksymisestä. Menneisyydestä ja sen vaikutuksesta tulevaan. Uusista aluista, sydänsuruista, ajankohtaisista asioista, ehkä hieman jopa poliitikasta. Häpeilemättömästi ajatuksistani ja elämästäni ylipäätänsä. Toimikoon tämä jonkinlaisena terapiapäiväkirjanani.

Toivon löytäväni blogini avulla: Muita sielunsiskoja – tai veljiä. Kommentoida saa  rohkeasti ja toivonkin sitä. Jätäthän kuitenkin ikävät kommenttisi kommentoimatta. Ymmärrän, ettei kaikkia voi miellyttää eikä pidäkkään. Olisi hullua ajatella, että jokainen maailman ihmisistä pitäisi esimerkiksi salmiakkijäätelöstä. En minä ainakaan.  Rakentavaa palautetta tietenkin otan vastaan. Tällä hetkellä tosin blogini on alle minuutissa luotu, tuskin siitä on ainakaan mitään positiivista sanottavaa. Haluan myös löytää teidän blogeja. Muista siis kertoa omasi. En pidä blogeista, mitkä ovat tietyn kategorian alaisena, kuten esimerkiksi tiukat kauneusblogit. Etsin hieman pintaa syvemmälle meneviä tekstejä enkä vain sitä, että kaikissa teksteissä käytetään samoja aihepiirejä. Haluan nähdä jotain muutakin siellä kauneudenhoitovinkkien ja treeniohjelmien seassa. En tuomitse, sanon vain, että näillä blogeilla on omat lukijakuntansa ja sekin on ihailtavaa. Jos koet omaavasi tälläisen vähän kaikkea sisältävän blogin, liityn luultavasti seuraamaan. Sellaista itse ainakin pyrin tuottamaan, sekametelisopaksi sitä siis kutsuttakoon.

Löydät minut myös instagramista, löytyy linkitettynä tähän blogiin. Sielläkin saa ottaa seurantaan ja tulla juttelemaan. ♥