2015

2015! Tahdon vähemmän vääriä miehiä, passiivisia ja päättämättömiä tapauksia, väärinkäsityksiä. Vähemmän omituisten ihmissuhteiden paikkausta yöllisillä sabotointiretkillä (viinaa, sikareita ja niitä vääriä miehiä) tai krapulapäivän suklaaövereillä. Tein itselleni uuden aarrekartan ja kirjoitin ylös tavoitteet. Suunnitelmani vuodelle 2015 oikeastaan tiivistyy aika näppärästi viiteen minuuttiin:

//www.youtube.com/embed/_FE194VN6c4

– Joku kiva mies joka diggaa minusta. Pharrell käy oikein hyvin.

– Timmi bikinikuosi! Brazilialainen peppu, here I come.

– Matka jonnekin mahdollisimman kauas.

– Enemmän toimintaa makuuhuoneessa.

– Tanssimista, chillailua ja hyvää meininkiä.

 

Viime öisen baarireissun jälkeen olen todistettavasti tuttavapiirini viimeinen sinkku. Törmäsin tietenkin taas elämäni miehiin vuosimallia 2014, joista 100% koki tarpeelliseksi kertoa uusista valloituksistaan. Mikään kommentti ei ole hetkeen ollut niin puistattava kuin ”Odota, soitan tärkeimmälleni.” Yyyyh. Tuntemattomasta syystä eteeni ilmestyi juoma toisensa jälkeen, ja lopulta olin yksin nuorison seassa tanssimassa Kendrick Lamaria kuin viimeistä päivää.

Pilkun jälkeen sain kävelyseuraa yhdestä puolitutustani. Ilta sai arvoisensa lopetuksen kun törmäsimme kaveriini, jolle kävelyseurani sanoi välittömästi että ”en sitten ole Sugar Kanen mikään kihlattu! Tai mikään muukaan.” No ei ollut ei, mutta oliko ihan pakko…

Tänään saatoin syödä pussillisen konvehteja lohduksi ja harkitsin jopa kutsun lähettämistä viimeisimmälle kahviseuralleni. Nyt kun tarkemmin mietin, se viime kerta taisikin olla marraskuussa eikä kaksi viikkoa sitten! Hups.

Sen sijaan että murehtisin tätä jumittavaa tilannetta, aion ottaa kaiken irti siitä että minulla on nyt enemmän kuin tarpeeksi aikaa itseni kehittämiseen. Tiedän että tämä on klisee, mutta hitto sentään, I don’t need a man to make me happy! (En tosin kiellä etteikö tanssikurssini länsiafrikkalaisen ohjaajan katsominen tekisi minua onnelliseksi…)