Syyskuu

Tänään katsoin äidin kanssa miesten nettideittiprofiileja. Huvittavaa, mutta äiti on ainoa luottosinkkukaverini täällä. Hän lainaa mekkojani treffeille, ja menemme yhdessä laivalle ”tsekkaamaan miestarjontaa.”

Vaelsin eilen väsynein silmin yliopistolla. Lähdin juuri oikeaan aikaan kirjastosta ulos, sillä sunnuntaiylläri-mies käveli kollegansa kanssa vastaan. En vastannut hymyyn, mutta panin merkille että hän oli huomattavasti komeampi kuin profiilikuvissaan. Avasin neljän viikon tauon jälkeen deittiprofiilini, ja hän oli kirjoittanut kivoja viestejä perääni. Olemme sopineet tapaavamme heti kun paranen taas.

Muusikkomies tulee ensi viikolla kaupunkiin, tiedän että hän odottaa minua keikalleen. En tiedä menisinkö vai en. En tiedä onko tasapuolisessa hyötysuhteessamme mitään järkeä. Ei tunteita, vain entisestä tyttöystävästä avautumista ja säätöä.

Elokuvaohjaajan näen muutaman viikon päästä, pakosta vaikken haluaisi. Yritän keksiä jotain ovelaa sanottavaa, jotain mikä osoittaa etten todellakaan pidä hänestä. Sitä hänen ei tarvitse pelätä.

Perjantai-iltaisin kaipaan punaviinipullon seuraa enemmän kuin yhdenkään miehen. Voinko muuta.

//www.youtube.com/embed/VmQdmzGqwLo?rel=0