Avec

Olen siinä iässä missä facebook täyttyy ultraäänikuvista ja postiluukusta putoaa harvakseltaan hääkutsuja. Vastasin hiljattain koulukaverini hääkutsuun myöntävästi vaikkemme ole nähneet kohta kahteen vuoteen. Sanoin että tulen avecin kanssa, ajattelin että tässä on vielä muutama kuukausi aikaa hankkia joku käsivarteen. Samalla välttäisin hääparin mahdolliset hyväntahtoiset paritusyritykset.

Lähetettyäni viestin morsian pyysi saada tietää avecin nimen. Oh shit. Kenet kaikista huonoista vaihtoehdoista laitan? Vai saisinkohan sittenkin ottaa kaverin?  Lopulta päädyin muusikkomieheen. Vaikka hän avautuu entisestä tyttöystävästään, on meillä silti jotain meneillään. Niin ainakin kuvittelen.

Ilmoitettuani hänet sain viestin, että viimeistään kahden viikon päästä pitää tietää onko aveccini tulossa vai ei. Miten ihmeessä saan pyydettyä häntä kahden viikon sisään! Onneksi ei yhtään akward – ”hei arvaa mitä, ilmoitin sut mun seuralaisena häihin vaikka ollaan tavattu vasta pari kertaa ja nekin kerrat olet puhunut vain eksästäsi.”

Ei mennyt putkeen tämä.