Ennakkoahdistus

Mikään ei ole niin pelottavaa kuin se, että voi saada sen mitä haluaa. Mahdollinen uusinta Pikku Prinssin kanssa alkaa vaikuttaa jo lähes todennäköiseltä. Yllättävintä tässä on yhtäkkiä takaisin palannut epävarmuus. Vaikka olen haaveillut hänestä päivät ja yöt, ahdistaa ajatus siitä että hän tulisi luokseni.

Ahdistukseen on kaksi syytä:

1. Pelkään pettymistä, sitä ettei kohtaamisemme olekaan niin hyvä kuin mielikuvissa. Että kaikki onkin vaan sellaista kuin melkein aina uuden kumppanin kanssa ensimmäisellä kerralla. Kömpelöä ja vaivaannuttavaa.

2. Pelkään että hän on liian hyvä, mieletön. Koska sitten kuitenkin kiinnityn häneen, ihastus syvenee ja hajoan palasiksi jos hän ei haluakaan minua. Mutta toisaalta pelkään myös sitä häviävän pientä mahdollisuutta, että tykkäämme kummatkin toisistamme!

Ainoa mahdollisuus on noudattaa ystäväni neuvoa ja ottaa välinpitämätön asenne. ”Älä sano ei.”