Itsenäisyyspäivä

Vuosi sitten itsenäisyyspäivänä heräsin ikuisuusihastukseni vierestä. Tänään heräsin parhaan ystäväni vierestä valmiiseen brunssipöytään.

Eilen klo 00.30 olin onnellisimmillani pitkään aikaan. Tanssilattia, kädessä kylmä GT, ympärillä valikoima parhaita ystäviä. Join illan kuluessa aivan liikaa, ja yritin antaa puhelimeni takavarikoitavaksi eri tahoille. Näppejä poltteli, olisin halunnut kirjoittaa tekstiviestin. Känniviestin. Onneksi lopulta sain estettyä itseäni lähettämästä mitään!

Tänään juodessani aloe vera – teesammiota tyhjäksi päätin ottaa kurssin. Härkää palleista! Nyt saa riittää soutaminen ja huopaaminen, kortti käännetään nyt eikä vuoden päästä. Laitoin ikuisuusihastukselleni Pikku Prinssille näennäisen harmittoman, kaverillisen faceviestin. Viestistä versoi pitkä keskustelu, ja hän kutsui minut seuralaisekseen muutaman tunnin päästä alkavalle keikalle. Lopulta sopivaa bussia tai junaa ei löytynyt millä olisin ehtinyt paikalle, mikä ei haitannut yhtään. Jo kutsu itsessään kutitteli vatsanpohjassa, niin kuin pyyntöä seurannut suostuttelu ja bussiaikataulujen etsiminen. Tai lohduttaminen hassun artikkelin muodossa kun kävi ilmi etten ehdikään.

Hän todella olisi halunnut minut paikalle. Iiiiiih.