Pelaamisesta
Ei hätää, en ole hävinnyt rakastajan käsivarsille tai muutakaan korkealentoista. Olen ottanut erätauon ja mietiskellyt miten ristiriitainen onkaan se ihmissuhdepeli, mihin meidät on salakavalasti ehdollistettu. Pitääkö leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa jos ei ole sellainen? Ja entä sitten jos ei itse harrasta pelejä, mutta se toinen selkeästi on peluri – ei silloin vaan voi olla suora jos toinen harrastaa ”nyt olen viileä jotta se luulee sitä ja tätä” -manöövereitä.
Sorrun itse jatkuvasti pelaamaan vaikka en haluaisi. Jostain takaraivosta tulee se ärsyttävä epäilys siitä, että toinen pitää minua helppona jos ilmaisen mielenkiintoni maanittelematta. Olen koko ikäni ollut hankala saalis, mutta viimeisen vuoden sisään olen muuttunut aktiivisemmaksi. Ja samaa tahtia huomannut miten mikään ei ole mennyt putkeen jos olen ollut rehellinen ja suora. Tai kuten joku miekkonen oli todennut eräälle tutulle, että jos nainen on aktiivinen vain kusipäät tai varatut voivat kiinnostua.
Mielestäni on typerää esittää vaikeasti tavoiteltavaa jos ei tunnu siltä, ja haluan uskoa siihen että jos oikea ihminen sattuu kohdalle ei sillä ole väliä harrastetaanko seksiä ensimmäisillä vai viidensillä treffeillä. Mutta kuten todettua, en toimi tämän uskomukseni mukaan.
Pikku Prinssin kanssa pelaan väsytystaistelua: kumpikaan ei myönnä mitään, vaikka kaikki on melko ilmeistä. Olen taas hetkeksi luovuttanut, vaikka en pysty edes katsomaan muita miehiä.
Edellisen kirjoituksen Kirjailijatukan kanssa käyttäydyn ihan eri tavalla. En esitä mitään sillä olemme tunteneet melko kauan, enkä jaksa pelata pelejä sillä en luota häneen lainkaan. (Jännä juttu muuten, että pelaan sen kanssa johon luotan täysin, ja olen normaali sen kanssa johon en luota lainkaan… Miten typerää.)
Täytyisi katsella uusia tuttavuuksia, mutta kun ei kiinnosta lainkaan nyt. Eikä asiaa edesauta se, että ainoa sinkkuystävättäreni tässä kaupungissa on liian hyvännäköinen. Jos menen ulos hänen kanssaan olen yhtä kuin näkymätön. Ainoa asia mikä sujuu nyt on treenaaminen, mihinkään muuhun en saa yhtä hyvin purettua turhautumista ja aggressioita kuin lihaskuntosarjoihin, joiden jälkeen on maattava lattialla keräämässä henkeä.
Hiton ihmissuhdepelit ja hiton miehet!
