Puhtaalta pöydältä
Järjestin juhlat merenrantaan, kutsuin parhaat ystävät ja sen nuoren miehen, josta olen vatvonut täällä loputtomasti. En oikeastaan edes tiedä miksi olen pitänyt häntä vaihtoehtona, ehkä minulla on joku pakkomielle epävakaisiin rokkipoikiin. Ystävättäreni veti minut sivuun kertoakseen nähneensä kyseisen Pikku Prinssin kävelemässä käsikädessä jonkun punatukan kanssa. Päästyämme merenrannasta yökerhoon Pikku Prinssi päätti yrittää pokata ystävääni. En jaksanut välittää kunnes hän löi omaa ystäväänsä, kuulema siksi että tällä ystävällä on jotain vispilänkauppaa hänen friends with benefits – blondinsa kanssa. Kahnauksen jälkeen Pikku Prinssi hävisi yöhön minulle mitään sanomatta. Puoli kolmelta hän kehtasi vielä lähettää minulle tekstiviestin jatkomahdollisuuksista.
Siirryimme seurueen kanssa seuraavaan yökerhoon, ja iskun saanut nuori mies tuli mukaan koska hän sanoi haluavansa vielä jatkoille myöhemmin. Laitoimme takit samaan narikkaan, aioimme lähteä samaa matkaa jatkoille. Tyylikkäästi kuitenkin lemppasin miehen törmätessäni tanssilattialla N:ään. (Olen treffannut N:ää keväällä muutaman kerran). Meillä oli niin hauskaa että unohdin sen toisen tyystin, ja sovimme tapaavamme N:n kanssa pian uudelleen.
No, tänään odotin koko päivän N:n ilmoittavan itsestään niin kuin sovittiin. Vartti sitten sain viimein viestin, ”meni liian myöhään, futiksen finaali alkaa, ei pysty.” En edes jaksa laskea kuinka mones ohari tämä oli, mutta sen tiedän että tämä oli tässä.
Vaikka tiedän että oharointi tuskin minuun liittyy, niin en silti osaa olla ajattelematta etten kelpaa, että minussa on jotain vikaa. Ja tästä ajatuksesta pääsinkin taas luontevasti ryöppäämään kaikki negatiiviset ajatukset ja tunteet pintaan. Mietin miksei kukaan halua tapailla minua, miksen osaa harrastaa samantekeviä yhden illan juttuja, miksi kaikki yrittävät kohdella kuin kynnysmattoa, miten olen jumissa tässä tilanteessa missä minulla ei ole oikein mitään. Mutta minähän en muutu miesten takia… Ja silti epäilen että itsensä rakastaminen ei ehkä riitäkään.
