Sokkotreffit

Sokkotreffit. Sana itsessään jo aiheuttaa vilun väristyksiä, puhumattakaan niistä muutamista epäonnisista sokkotreffeistä joilla olen käynyt. Menneiden treffien muistot lipuvat uhkapilvinä kaikkien tulevien sokkotreffiehdotusten yllä. Kuten tiedätte, olen kirjoitellut muutaman kuukauden harvakseltaan erään mukavan intialaistaustaisen miehen kanssa. Pitkän kirjoittelun jälkeen ryhdistäydyin, tietenkin käytyäni ensin mielessäni pahimmat mahdolliset skenaariot uudelleen ja uudelleen. Ei siihen kuole.

Viime viikolla sovin treffit tämän miehen kanssa, josta tiesin seuraavaa: kuvien perusteella klassisesti pukeutuva, pitkä ja komea mies. Töissä yliopistolla, harrastaa viskejä ja elokuvia, pitkiä kävelyitä ja luontoretkiä. Sovimme treffit arki-iltapäivälle, vaikka itse hötkyilinkin ja ajattelin miten joudun vaihtamaan vielä puhelinnumeroa ja muuta yhtä positiivista.

Treffipäivänä en pystynyt tekemään yhtikäs mitään ennen tapaamista. Hermostuneisuus esti keskittymästä mihinkään, ja odotin iltapäivän tapaamista paniikkioireissa velloen, vannoen etten ikinä enää mene treffeille. Jotenkin sain itseni kuitenkin sovittuun puistoon sovittuun aikaan. Tuijotin ohikulkijoita, yritin arvata kuka olisi myöhässä oleva deittini. Sitten hän soitti minulle ja kysyi missä olen. Kerroin sijaintini, ja samalla huomasin aukion toisella puolella puhelimeen puhuvan miehen, ei hitto se on hän! Ei todellakaan ollut se mies jonka näin yliopistolla, se joka näytti täsmälleen samalta kuin hänen profiilikuvansa. Oh shit. Pitäisikö lähteä pakoon.

Ajattelin olla kohtelias tuli mitä tuli, vaikka näin jo kaukaa että nyt on taas suuremman luokan catfish vastassa. Miehen saapuessa puistonpenkkini viereen yritin parhaani mukaan peittää tyrmistykseni. Pukeutuminen kertoo miehen edustamasta ihmistyypistä kaiken olennaisen: valkoiset nahkaloaferit, liian isot löysät farkut kulutuksilla, vihreä camokuvioinen paita, liian iso nahkatakki, hopeinen kaulaketju, liian paljon geeliä hiuksissa. Jos joku teistä on joskus lukenut OK Cupid’s Nice Guys – blogia, niin kyllä, vähän samansorttinen ”nice guy” kyseessä. No, lähdimme kohti keskustaa tämän Nice Guyn kanssa, ja mietin että anniskeluravintolaan on päästävä. Mies kuitenkin ehdotti suosikkikahvilaani, en kehdannut kieltäytyä. Mies antoi minun tilata ensin, ja aivan selkeästi vaikutti siltä, että hän olisi halunnut minun maksavan kahvinsa (!?). Enpä muuten maksanut, vaikka hän tilasikin kaikista edullisimman suodatinkahvin.

Pöydässä alkoi itse koettelemus. Puhuin paljon jotta aika menisi nopeammin, kysyin paljon kysymyksiä. Hänestä ei saanut mitään irti. Kysyin lempiviskeistä, hän luetteli kaikki tietämänsä viskimerkit. Kysyin mitä hän harrastaa, hän vastasi ettei tee mitään. Työ yliopistossa olikin opiskelua, ja hän tekee kolmatta kandiaan joiden aiheista hän ei osannut sanoa mitään. Kysyin musiikkimausta ja leffoista, vastaus oli että kaikki kelpaa. Ei helvetti.

Kuudenkymmenen pitkän minuutin jälkeen hän totesi lähtevänsä korjaamaan jotain tietokonetta jossain. Jes! Viimeinkin! Ehkä hänkin tajuaa miten kaamea koko tilanne on ollut! Ehkä hän ei halua tavata minua enää, mahtavaa! Tienristeyksessä hän sanoi soittavansa minulle ja että voisimme nähdä uudelleen. Eih… Vastasin jotain epämääräistä, ja yritin paeta tilanteesta mutta hän ehti vielä halata. Hänen parfyyminsa oli aivan liian makea, ja halaus puistatti. Äkkiä pakoon, äkkiä kotiin.

Seuraavana päivänä Nice Guy laittoi tekstiviestin, jonka sisältö oli  miten menee? En vastannut, eilenhän vasta nähtiin! Tuntia myöhemmin facebookiin ilmaantui omituisia ja aavistuksen vihamielisiä statuspäivityksiä, päivityksiä joista kukaan järkevä ihminen ei ota mitään selvää. Yritän valmistautua antamaan pakit, vaikka tiedän että pakkien antaminen on todennäköisesti turhaa, sillä hän vaikuttaa siltä miestyypiltä joka jää jankkaamaan  miksi ei kiinnosta tai miten niin en voi tavata enää. Joudunkohan sittenkin vaihtamaan puhelinnumeron.

Mitä tästä opin? Jos epäilyttää tai hötkyilyttää, jää kotiin. Yksin kotona oleilu ei ole koskaan tuntunut niin hyvältä kuin nyt.

Onko jollain jaettavana hyviä sokkotreffikokemuksia?