Tapailua

Olen tapaillut kiharatukkaa kohta kuukauden. Olemme käyneet museossa ja keikoilla, yökyläilleet toistemme luona. On kiva herätä viikonloppuisin jonkun vierestä kuuntelemaan Princeä. Olen saanut sen mitä tilasin: tapailujutun ilman sitoumuksia.

Mutta.

Koko ajan on läsnä tunne siitä, ettei tämä voi jatkua näin. Kaikki on ihan kivaa, mukavaa, samantekevää. Kiusalliset hiljaisuudet eivät ole hävinneet mihinkään. Tuntuu siltä kuin oltaisiin hypätty huuman ja ihastuksen ohi suoraan arkeen ja siihen hetkeen kun pikkuasiat alkavat ärsyttää. (Miksi toisten on ihan pakko mässyttää suu auki syödessään!). Tuntuu siltä että epäihastuneisuus on molemminpuolista vaikka yhdessä on välillä tosi hauskaakin. En tiedä pitäisikö lopettaa tämä virallisesti, vai antaa suhteen vain hiipua pois.

Aamuöisin kiharatukan nukahtaessa viereeni mietin Pikku Prinssiä.Viimeksi baarissa hän sai kohtauksen kuullessaan että olen suudellut toista. Kaipaan sitä millä intensiteetillä hän suhtautuu asioihin verrattuna tapailuuni, jonka fiiliksistä ei oikein voi olla varma missään tilanteessa. Kerrankin kun tapailen, tapailen väärää tyyppiä. Ne oikeat tuntuvat pysyvän aina yhtä saavuttamattomina.

Jotain hyvääkin tässä kaikessa on. Uskon nyt tietäväni mitä haluan. Ja se jokin on jotain muuta kuin ”ihan kiva.”