Up all night, sleep all day

Lauantai, euroviisut, itsestään täyttyvä drinkkilasi. Niin siinä sitten kävi että päädyin taas tuttuun yökerhoon pienistä vastusteluista huolimatta. Ikuisuussäädön näin ohimennen narikassa, ja ohitin tyylikkäästi kaikki konfliktit katoamalla tanssilattialle. Eräs nuori mies kertoi juuri ostaneensa veneen ja kutsui juhannukseksi Nauvoon, siinä missä pizzalaatikkoa kantava miekkonen kokeili kotimatkalla onneaan perinteisellä ”onko sulla tupakkaa?” – aloituslainilla. Jotain omasta humalatilasta kertoo se, että aamulla facebookissa odotti ystäväpyyntö tältä nikottelevalta yölliseltä pizzalaatikkomieheltä, joka paljastuikin taideakatemiassa opiskelevaksi rokkityypiksi.

Epäilen että minusta on tullut huomattavasti aiempaa pinnallisempi, sillä muistan yöllä katsoneeni tätä kadulla juttelun avannutta kavaljeeria muutaman sekunnin ja kategorisoinut hänet heti lokeroon ”en panisi.” Mietin kannattaako häntä ylipäätään lisätä facekaveriksi, vaikka samaan aikaan yritän ajatella järkevästi että uusia kavereita olisi kiva saada. Mutta kun kokemukseni mukaan tuollaisista ”lisäänpä kaverimielessä” – tapauksista ei ole koskaan seurannut mitään hyvää, sarjassamme ulkona kuin tampoonin naru – mies.

Sunnuntain krapulaeuforiassa tulin tarttuneeksi facebookissa esitettyyn konserttitarjoukseen, ja jotenkin vahingossa olen nyt puhunut kahdenkeskisen audienssin kolmen vuoden takaisen tapailuni kanssa. Sattuipa hän vielä heittämään epämääräisen ”täytyy aloittaa konserttiohjelmiston läpivienti tarpeeksi ajoissa, jottei kukaan tule keskeyttämään viimeistä kliimaksia” – heiton. Huh!

ps. Myös nettitreffiverkot on heitetty veteen taas!