Tuohduttaa, kismittää, ärsyttää, kiukuttaa. On oikea verenpainekeskiviikko, joka oikeastaan alkoi jo eilen.

1. Tinder-profiilit ja eritoten ne kuvat (koska siitähän siinä pääasiassa kyse on).
Ni miten olisi, jos laittaisitte tämmöseen naamanrankkauspalveluun ihan rehdisti semmoisen kuvan, edes yhden, jossa teillä näkyy silmät? Tai ylipäänsä naama? Mun henkilökohtaisesti on myös vaikea ymmärtää – näinä älypuhelinten ja digikameroiden kulta-aikana – miten ei ole löytynyt kuin yksi otos, jossa hahmo itse (ilmeisesti?) esiintyy, ja sekin selvästi jostain isosta kuvasta tsuumattuna ja siksi suhruiseksi pikselipuuroksi sulaneena.
Sitä kuvaa, jossa olet sammuneena elämäsi hauskimpien bileiden jälkeen vessan lattialla housut kintuissa ja oksennuslätäkkö pään vieressä, ei välttämättä kannata laittaa.
Peruukki- ja muiden vitsikkäiden mekkokuvien postaamista suosittelen harkitsemaan tarkkaan.
Jos haluat välttämättä laittaa kuvan mökkilaiturista / auringonlaskusta / sun Saab 96:sta (vm. ’85), laita edes skarppi ja heilahtamaton otos.
Urheiluseuran logo: miksi?
Koiran kuva voi olla ihan kiva, jos se eläin on sulle hyvin tärkeä. Viisi kuvaa koirasta ei kuitenkaan varmastikaan palvele kenenkään asiaa, paitsi jos olet myymässä kyseistä hurttaa, ja eikö ne kuvat kannattaisi silloin postata jonnekin Keltaiseen Pörssiin ennemmin.
Sitten on vielä se jengi, joiden mielestä on lystikästä laittaa Timo Jutilan naama omaksi profiilikuvaksi. Niitä on oikeasti hämmentävän monta, ja jos se on ironiaa, se menee multa vislaten yli hilseen.

Esittelyteksteihin en tässä yhteydessä edes mene, kun en jaksa nyt ryhtyä siihen että analysoisin kaikkea, mikä niissä ”olen ääliö / carpe diem / haluan nuolla pilluasi”-avauksissa tai Paulo Coelho -lainauksissa oikein on pielessä.

Olkaa parempia.

2. Nettilehtien (eli lähinnä hs.fi:n ja satunnaisesti myös Metron) kommenttipalstat ihan ylipäänsä ja sitten vielä erityisesti se ”miesviha”, johon päästään lähes joka ikisen uutisen kommenttiraidalla ennemmin tai myöhemmin. Että oikeastiko nyt. Näin kaupunkilaisena, vihreitä äänestäneenä feministinä (joskin heterona, anteeksi) tuntuu vähän kurjalle välillä, että kaikki maailmassa Ukrainan kriisistä Home Depot’n tietomurtoon on ilmeisesti meidän syytämme – suoraan tai välillisesti. Eikä miehetkään tämmöisistä naisista tykkää 🙁 Lespoksi ei myöskään voi ryhtyä, koska sitten on homotusvimman uhri ja pornokraafistakin on se ja eikö kukaan taaskaan lapsia ajattele.

3. Erilaiset ruokapaniikit. Tiedättehän: NÄITÄ RUOKIA VOIT SYÖDÄ TIETÄMÄTTÄSI LIIKAA! AAMIAISMUROISSA VAANII SUOLAKUOLEMA! SALATUT KALORIPOMMIT: TÄTÄ ET TIENNYT PORKKANOISTA!
Tekisi useimmiten mieli sanoa, että VITTU RAUHOITTUKAA. Ja sitten että toimittakaa nyt edes sitä Hesaria niin, että se eroaisi edes jollain tavalla nurkkakuntaisista sensaatiojulkaisusisaruksistaan. 

4. Kissakahvilat. Tähän ei ole oikein edes muuta syytä kuin se, että ennemmin tai myöhemmin asiat, joista kansa kohkaa suu vaahdoten ja otsasuoni sykähdellen, herättävät mun voimakkaan ja ehdottoman vastustukseni. Tosi lapsellista, tiedän, mutten piittaa.