Voiko vitutuksesta syntyä?
Elämä on toden totta yhtä derbyä. Viime keskiviikkona luistelutreeneissä juoksin olkapää edellä päin joukkuetoveriani (oli siinä taustalla ihan järkevä syykin ja drilli. Tässä tapauksessa kuitenkin vain lopputulemalla on merkitystä.), minkä seurauksena olkapää on edelleen jomottava ja vihlova enkä vieläkään voi nukkua vasemmalla kyljelläni. Eilen yöllä asian kanssa tuskaillessani käänsin lääkekaappini ylösalaisin ja löysin yhtä tablettia vajaan tulehduskipulääkekuurin. Aloitan sen huomenna, siitäpähän saa sitten hyväkäs.
Viikonloppuna maajoukkueleireiltiin Turussa. Olen jo aiemminkin tilittänyt, miten edelliset leirit ovat omalta osaltani menneet penkin alle yliyrittämisen ja siitä seuraavan alisuorittamisen ansiosta. Jännittämistä, epäonnistumisia, kurjaa mieltä, romahtanut peli-itsetunto: kaikki nämä perinteiset. Tällä kertaa tunnelma oli kuitenkin toinen. Liekö onnistuneen Berliini-pelin tai innokkaan mentaalitreenaamisen ansiota, mutta Turussa olin rento, hyväntuulinen ja luistelemisesta ylivertaisia kicksejä saava itseni. Heikommin menneet jamit varisivat mielestäni jäämättä hiertämään ja painamaan ja pystyin pitkästä aikaa nauttimaan siitä, mitä tein. Sain pelitovereiltani kiitosta sekä panoksestani että kehityksestäni eikä edes sunnuntaiaamun infernaalinen alaselkäjumi romauttanut tunnelmaani.
Kyseessä oli viimeinen leiri ennen rosterivalintaa – näytön paikka siis. Tässä vaiheessa voin jo siirtyä jeesusteluosastolle ja sanoa olleen onnenpotku, että putosin alkukeväisestä Team Sweden -pelin rosterista. Ilman tuota tuolloin dramaattiselta tuntunutta takaiskua tuskin olisin koskaan ryhtynyt penkomaan näitä pääni keloja tällä intensiteetillä, olisin vain kauhonut menemään entiseen tahtiin ja ottanut onnistumiset ja epäonnistumiset säänkaltaisena luonnonvoimana ja koettanut sopeutua. Et tekis melkein mieli sanoa Väyrysen Paavolle, että vitutukseen ei voi kuolla, mutta siitä voi ehkä hyvässä lykyssä syntyä, heh heh.
Pääsiäisenä oltiin Hahmon kanssa Tallinnassa yksi yö. Ihanaa oli, womanttista ja aurinkoista ja kaikin puolin mahtavaa enkä olisi halunnut niiden kahden päivän ikinä päättyvän.
Hotellihuoneessa oli kaikkea huikeaa, kuten katossänky ja kylpyamme! Kun musta tulee iso, mun aikuisten kodissa on kylpyamme, kulmasohva ja takka. Eikä ehkä muuta.