Blogipostauksella on oltava vähintään yksi kategoria.

Noni moi, alotan.

Olen blogannut aiemminkin ja vuosien varrella minulla on ollut monenlaisia bloggajaidoleita. Milloin olisin halunnut olla herkkä ja runollinen kuin Sivukuja, milloin taas yhtä punnitun sarkastinen kuin Eräs Saara (johon onnekseni satuin tutustumaan muita teitä tosielämässäkin ja jonka sain sangen usein huomata olevan aivan yhtä punnitun sarkastinen livenäkin). Ikinä en ole onnistunut edes imitoimaan ketään niistä.

Halme sanoi tänään olevansa enemmän rageraivon kuin paljasjalkaraivon fani – tiedättehän, kernaammin vittusaatanaa kuin niitä ikuisuus silmissään, lohduton hengityksensä ihollani – sateessa –juttuja.

Molempia on luvassa aivan varmasti. Onnee sulle. #tohk ja #aikuistentyöt, terkkusin IP.

(Viimeksi kun bloggasin, aihetunnisteet eli näitä ns. kategorioita vähän vastaavat jutut olivat valinnaisia. Luulen, että alan käyttää pelkästään kategoriaa Höpsöä.)

 

Eilen löysin jotenkin epähuomiossa Boredpandasta (tai no, ihan ensin Viral Novasta mutta mikä sekin sivusto on olevinaan? Listailee muiden keksimiä cooleja juttuja ja sitten kirjoittaa niihin itse selittäviä inserttejä ja kuvatekstejä. Kuin lapselle tai muuten vain älyltään kehittymättömälle. Ja mites se suomalainen Vivas.fi? Kyllä, sama mutta suomeksi. Miten hyvä.) jutun siitä, miten jotkut luovat, käsityöläisidentiteettiset varmaankin hipsterit ovat nikkaroineet itse vanhoista esineistä ihan uusia ja ihan erilaisia huonekaluja. Kuten kylpyammeesta sohvan,

 

maalarin tikkaista kirjahyllyn

 

ja tyhjistä pulloista kattokruunun.

MITEN SIISTEJÄ! Menin ihan pähkinöiksi jotenkin ja nyt jos olisin sitä ihmistyyppiä, askartelisin itselleni aarrekartan: tällä ois tämmönen kaheksan metriä korkee lofti, jossa olis karkeeta betoniseinää näkyvillä ja hirveesti avaruuden tuntua ja sit tässä ois tämmönen nokkela ja rouhea huonekalu ja tämmösiä rososia mustavalkosia valokuvasuurennoksia seinillä. Ja maailman herttasin Espanjasta adoptoitu bullterrieri nimeltään Perro jolla olis jokin hassu mutta hellyyttävä ulkoinen erityispiirre kuten lurpottava korva, ja aina soimassa juuri täydellinen levy.

 

No mut kuitenkin. Tämän seurauksena menin johonkin hämmentävään artsy craft –modeen ja päätin käydä dyykkaamassa taloyhtiön lasiroskiksesta maanantaina bongaamani patenttikorkkipullot talteen. En ole koskaan ennen dyykannut mitään paitsi lapsena pornolehtiä lehtiroskiksesta. En myöskään yhtään tiedä, mitä aion niillä pulloilla tehdä, jos ne roskiksesta jotenkin saan ongittua. Varmaan otan pari kuvaa ja postaan ne Instagramiin ja olihan sitä jo siinäkin sitten.

Olen varma, että iltaan mennessä ne roskikset on taatusti tyhjennetty.

 

Haaveilen vapaasta viikonlopusta. Tai edes yhdestä kokonaan vapaasta lauantaista. Nukuttais pitkään ja lähdettäis kaupungille brunssille. Aurinko paistaisi tietenkin ja olisi semmoinen sietämättömän kaunis sisustuslehtisää, että tekis mieli vain hohottaa ääneen kun kaikki olisi niin upeaa. Brunssin jälkeen lähdettäis ajelemaan pitkin Uuttamaata,  ihan vaan kierreltäis vaikka huutokauppoja tai kirppiksiä tai vain käytäis valokuvaamassa hylättyjä taloja. Illalla mentäis leffaan, heiteltäis popkornia toistemme päälle ja viihdyttäis. Oltaisiin kuin tavalliset meidänikäiset ihmiset (keitä ne on?).

Seuraava vapaa lauantai on pääsiäisenä. Hahmo on varmaan silloinkin töissä.

Enkä mä ikinä edes osaa ostaa kirppiksiltä mitään.