When the world is falling apart, people will turn to your butt to save us all.

Eilenhän sitten käytiin mäkijuoksemassa joukkueen voimin. Jälkikäteen kyyhötin suihkussa, itketti vähän muttei onneksi enää oksettanut. Niin kuin minäkin koppavasti kuvittelin tässä jotain oikein treenanneenikin välissä. Ei ne maitohapot jaloissa, vaan se tunne keuhkoissa: kuin joku rassaisi ruosteisella teräsharjalla keuhkoputkia ihan pohjimmaisia alveoleja myöden. 

Jos saisin itse valita, eläisin suihkussa – tai pikemminkin kylpyammeessa. Lojuisin siellä enkä ikinä tulisi pois. Olisi lämmintä ja mukavaa eikä tarvitsisi pitää vaatteita. Kun olin lapsi, äidin eräs ystävä asui Apollonkadulla ja sillä oli kylpyamme. Siellä kun kyläiltiin, minä lojuin ammeessa ja luin Lotta-kirjoja, ja äiti kiikutti mulle juustovoikkuleipiä ja Jaffaa lavuaarin reunalle. Sellaisesta elämästä pitäisin. 

Muistan myös lukeneeni jostain, miten joku (lähdeviite) oli pienenä suihkussa kuvitellut olevansa tonttu pitämässä sadetta jättiläiskärpässienen alla. Mä kuvittelin olevani hylätty, saastainen ja haavainen orpolapsi, joka löytyi jostain ja pääsi pesulle. Tuntui paljon motivoivammalle se peseytyminen niillä keinoin.  

 

Olen siinä pisteessä, että kun telkkarista tulee Talviklassikon mainos, mietin, miksi niiden pitää noin räikeästi ripata meidän Klasaria. Kesäklassikko, you dumb fucks!

 

Onnistun usein kehittämään mojovan ihmisvihan heti aamusta selatessani sosiaalista mediaa aamukahvin ääressä. Oma vuorokausirytminihän on puhdasverisen eläkeläisen tai vaihtoehtoisesti sylivauvan, aivan katsantokannasta riippuen: ylös klo 5.30, joten unille (ainakin teoriassa) viimeistään klo 21.30. Minun nukkumistuntieni väliseen aikaikkunaan mahtuu melkoisesti liikehdintää kansainvälisen internetin somesovelluksissa – niinpä raivoni on monesti jo ennen kello seitsemää aamulla sangen kiihkeä. Tänään vihasin seuraavia asioita:
– kaljanjuontihaaste
– Bitstripit (jotka onneksi alkavat vihdoin olla jo aika viime tiistaita Suomessakin)
– kaikki Ryan Gosling -aiheiset meemit ja myös muu häneen liittyvä kohkaus
– ihan joka ikinen lankutus- ynnä muu haaste. Terkkusin #100happydays.
– termi maadoitus yhteydessä, jossa sillä tarkoitetaan ilmeisesti jotenkin ihmisen yhteyttä maahan ja luontoon ja jota voi toteuttaa ymmärtääkseni esimerkiksi paljain jaloin
hengailemalla. Sateessa.

Sen sijaan vahvan (yllätys)pekun minulta saavat
– Kalle Salosen hammondihetki Radio Helsingin Valoa Helsinkiin -ohjelmassa (tämän aamun uusinnassa mm. Ring of Fire sekä sen erään määkyvän lehmän – Adelle? Amelie? joku semmonen – hittibiisi, jonka nimi on niin yhdentekevä, etten sitä enää edes muista.)
– Cyanide and Happiness (yhä edelleen), ks. alla.

 

Eilen tein sen Buzzfeedin pyllytestin, jonka lopputuloksen loppukaneettina oli otsikon toteamus. Pidän tätä täysin mahdollisena skenaariona, minkä vuoksi linkitän tähän vielä Queenia. Tai yritän. En tiedä osaanko.

 //www.youtube.com/embed/VMnjF1O4eH0?feature=player_detailpage