Anteeksi, mitä sanoitte?

Mulla on jonkinlainen auditiivinen (ja myös ihan leksikaalinen) dysleksia: kuulen – ja luen – asioita hyvin usein väärin. Aivoni ehtivät tulkata jutut tavallisesti alkuperäistä lystikkäämpään tai vähintäänkin absurdimpaan muotoon. Tämän tietäen nykyään kohdatessani tekstissä jotain vitsikästä ymmärrän lukea kyseisen pätkän useita kertoja ennen kuin tohdin huvittua varsinaisesta hauskuudesta.

Tänään sitten läksin lukemaan Hesarista juttua pariskunnasta, jotka olivat menettäneet kaksi lastaan jo kohtuun aivan raskauden loppumetreillä. Olin asiaankuuluvasti pahoillani parin puolesta, ehkä hieman herkistynytkin, kunnes pääsin allaolevan kuvan kohdalle. Järkyttynyt naurunpärskähdys, tekstin uudelleen tankkaaminen. Kyllä, näin oikein. Makaaberia mutta vastustamattoman hervotonta. 

Kävinpä katsomassa tilanteen nyt ja kas, teksti on korjattu muotoon ”Laura ja Tero Mäkelä ovat kiitollisia Seinäjoen keskussairaalan kätilöille, jotka askartelivat kortit, jotka kertovat kuolleista vauvoista.”

Sehän meni hyvin.