When the world is falling apart, people will turn to your butt to save us all.

Eilenhän sitten käytiin mäkijuoksemassa joukkueen voimin. Jälkikäteen kyyhötin suihkussa, itketti vähän muttei onneksi enää oksettanut. Niin kuin minäkin koppavasti kuvittelin tässä jotain oikein treenanneenikin välissä. Ei ne maitohapot jaloissa, vaan se tunne keuhkoissa: kuin joku rassaisi ruosteisella teräsharjalla keuhkoputkia ihan pohjimmaisia alveoleja myöden. 

Jos saisin itse valita, eläisin suihkussa – tai pikemminkin kylpyammeessa. Lojuisin siellä enkä ikinä tulisi pois. Olisi lämmintä ja mukavaa eikä tarvitsisi pitää vaatteita. Kun olin lapsi, äidin eräs ystävä asui Apollonkadulla ja sillä oli kylpyamme. Siellä kun kyläiltiin, minä lojuin ammeessa ja luin Lotta-kirjoja, ja äiti kiikutti mulle juustovoikkuleipiä ja Jaffaa lavuaarin reunalle. Sellaisesta elämästä pitäisin. 

Muistan myös lukeneeni jostain, miten joku (lähdeviite) oli pienenä suihkussa kuvitellut olevansa tonttu pitämässä sadetta jättiläiskärpässienen alla. Mä kuvittelin olevani hylätty, saastainen ja haavainen orpolapsi, joka löytyi jostain ja pääsi pesulle. Tuntui paljon motivoivammalle se peseytyminen niillä keinoin.  

 

Olen siinä pisteessä, että kun telkkarista tulee Talviklassikon mainos, mietin, miksi niiden pitää noin räikeästi ripata meidän Klasaria. Kesäklassikko, you dumb fucks!

 

Onnistun usein kehittämään mojovan ihmisvihan heti aamusta selatessani sosiaalista mediaa aamukahvin ääressä. Oma vuorokausirytminihän on puhdasverisen eläkeläisen tai vaihtoehtoisesti sylivauvan, aivan katsantokannasta riippuen: ylös klo 5.30, joten unille (ainakin teoriassa) viimeistään klo 21.30. Minun nukkumistuntieni väliseen aikaikkunaan mahtuu melkoisesti liikehdintää kansainvälisen internetin somesovelluksissa – niinpä raivoni on monesti jo ennen kello seitsemää aamulla sangen kiihkeä. Tänään vihasin seuraavia asioita:
– kaljanjuontihaaste
– Bitstripit (jotka onneksi alkavat vihdoin olla jo aika viime tiistaita Suomessakin)
– kaikki Ryan Gosling -aiheiset meemit ja myös muu häneen liittyvä kohkaus
– ihan joka ikinen lankutus- ynnä muu haaste. Terkkusin #100happydays.
– termi maadoitus yhteydessä, jossa sillä tarkoitetaan ilmeisesti jotenkin ihmisen yhteyttä maahan ja luontoon ja jota voi toteuttaa ymmärtääkseni esimerkiksi paljain jaloin
hengailemalla. Sateessa.

Sen sijaan vahvan (yllätys)pekun minulta saavat
– Kalle Salosen hammondihetki Radio Helsingin Valoa Helsinkiin -ohjelmassa (tämän aamun uusinnassa mm. Ring of Fire sekä sen erään määkyvän lehmän – Adelle? Amelie? joku semmonen – hittibiisi, jonka nimi on niin yhdentekevä, etten sitä enää edes muista.)
– Cyanide and Happiness (yhä edelleen), ks. alla.

1970737_10153904261240193_1986561410_n.png

 

Eilen tein sen Buzzfeedin pyllytestin, jonka lopputuloksen loppukaneettina oli otsikon toteamus. Pidän tätä täysin mahdollisena skenaariona, minkä vuoksi linkitän tähän vielä Queenia. Tai yritän. En tiedä osaanko.

 //www.youtube.com/embed/VMnjF1O4eH0?feature=player_detailpage

 

 

Suhteet Oma elämä Liikunta

Blogipostauksella on oltava vähintään yksi kategoria.

Noni moi, alotan.

Olen blogannut aiemminkin ja vuosien varrella minulla on ollut monenlaisia bloggajaidoleita. Milloin olisin halunnut olla herkkä ja runollinen kuin Sivukuja, milloin taas yhtä punnitun sarkastinen kuin Eräs Saara (johon onnekseni satuin tutustumaan muita teitä tosielämässäkin ja jonka sain sangen usein huomata olevan aivan yhtä punnitun sarkastinen livenäkin). Ikinä en ole onnistunut edes imitoimaan ketään niistä.

Halme sanoi tänään olevansa enemmän rageraivon kuin paljasjalkaraivon fani – tiedättehän, kernaammin vittusaatanaa kuin niitä ikuisuus silmissään, lohduton hengityksensä ihollani – sateessa –juttuja.

Molempia on luvassa aivan varmasti. Onnee sulle. #tohk ja #aikuistentyöt, terkkusin IP.

(Viimeksi kun bloggasin, aihetunnisteet eli näitä ns. kategorioita vähän vastaavat jutut olivat valinnaisia. Luulen, että alan käyttää pelkästään kategoriaa Höpsöä.)

 

Eilen löysin jotenkin epähuomiossa Boredpandasta (tai no, ihan ensin Viral Novasta mutta mikä sekin sivusto on olevinaan? Listailee muiden keksimiä cooleja juttuja ja sitten kirjoittaa niihin itse selittäviä inserttejä ja kuvatekstejä. Kuin lapselle tai muuten vain älyltään kehittymättömälle. Ja mites se suomalainen Vivas.fi? Kyllä, sama mutta suomeksi. Miten hyvä.) jutun siitä, miten jotkut luovat, käsityöläisidentiteettiset varmaankin hipsterit ovat nikkaroineet itse vanhoista esineistä ihan uusia ja ihan erilaisia huonekaluja. Kuten kylpyammeesta sohvan,

creative-diy-repurposing-reusing-upcycling-19-2.jpg

 

maalarin tikkaista kirjahyllyn

creative-diy-repurposing-reusing-upcycling-18-2.jpg

 

ja tyhjistä pulloista kattokruunun.

creative-diy-repurposing-reusing-upcycling-1-2.jpg

MITEN SIISTEJÄ! Menin ihan pähkinöiksi jotenkin ja nyt jos olisin sitä ihmistyyppiä, askartelisin itselleni aarrekartan: tällä ois tämmönen kaheksan metriä korkee lofti, jossa olis karkeeta betoniseinää näkyvillä ja hirveesti avaruuden tuntua ja sit tässä ois tämmönen nokkela ja rouhea huonekalu ja tämmösiä rososia mustavalkosia valokuvasuurennoksia seinillä. Ja maailman herttasin Espanjasta adoptoitu bullterrieri nimeltään Perro jolla olis jokin hassu mutta hellyyttävä ulkoinen erityispiirre kuten lurpottava korva, ja aina soimassa juuri täydellinen levy.

 

No mut kuitenkin. Tämän seurauksena menin johonkin hämmentävään artsy craft –modeen ja päätin käydä dyykkaamassa taloyhtiön lasiroskiksesta maanantaina bongaamani patenttikorkkipullot talteen. En ole koskaan ennen dyykannut mitään paitsi lapsena pornolehtiä lehtiroskiksesta. En myöskään yhtään tiedä, mitä aion niillä pulloilla tehdä, jos ne roskiksesta jotenkin saan ongittua. Varmaan otan pari kuvaa ja postaan ne Instagramiin ja olihan sitä jo siinäkin sitten.

Olen varma, että iltaan mennessä ne roskikset on taatusti tyhjennetty.

 

Haaveilen vapaasta viikonlopusta. Tai edes yhdestä kokonaan vapaasta lauantaista. Nukuttais pitkään ja lähdettäis kaupungille brunssille. Aurinko paistaisi tietenkin ja olisi semmoinen sietämättömän kaunis sisustuslehtisää, että tekis mieli vain hohottaa ääneen kun kaikki olisi niin upeaa. Brunssin jälkeen lähdettäis ajelemaan pitkin Uuttamaata,  ihan vaan kierreltäis vaikka huutokauppoja tai kirppiksiä tai vain käytäis valokuvaamassa hylättyjä taloja. Illalla mentäis leffaan, heiteltäis popkornia toistemme päälle ja viihdyttäis. Oltaisiin kuin tavalliset meidänikäiset ihmiset (keitä ne on?).

Seuraava vapaa lauantai on pääsiäisenä. Hahmo on varmaan silloinkin töissä.

Enkä mä ikinä edes osaa ostaa kirppiksiltä mitään.

Suhteet Sisustus Oma elämä