Kas, olenkin ollut pois lähes 4 kuukautta ja kaikenlaista on tapahtunut. Viime postauksen jälkeen maailma on muuttunut tämän verran:

Derby
Olemme pelanneet. Olemme voittaneet: muuan sangen tiukka vastus Ruotsista, turnauspronssia Belgiasta. Olemme hävinneet: Pariisille Belgian turnauksessa (siksi vain pronssia) sekä arkkivihollisellemme, sille toiselle helsinkiläiselle jengille toisen kauden tärkeistä kaksinkamppailuista. Saamme vielä onneksi yhden tilaisuuden tänä vuonna, silloin veri jälleen punnitaan.
Pääsin maajoukkueen lopulliseen turnausrosteriin. Kesätauon jälkeen yksi treenileirikin on jo luisteltu läpi ja vaikka nyt ei enää nujakoida rosteripaikoista, ei taisto vieläkään ole ohi: nyt jaetaan peliaikoja joulukuuta varten. Olen koko ajan ajatellut World Cupin tulevan vastaan ”sitten joskus”, kaukaisena loppuvuonna – nyt yhtäkkiä aikaa on enää pyöreästi 100 päivää, kolme kuukautta, ja se kaikkihan on ihan pian. Lentoliput olen jo hankkinut, mutta olo on kerrassaan absurdi. #seeyouindallas, indeed.

Ihmissuhteet
Parisuhteeni päättyi heinäkuun alussa. Kyllä, minut jätettiin. Kyllä, olen edelleen risana, satutettu, surullinen. Kyllä, olen Tinderissä (tästä lisää tuonnempana) ja kyllä, olen käynyt yksillä treffeillä (ei nähdä uudestaan). Juuri nyt säälin itseäni edelleen säännöllisesti ja olen päivittäin yhä varmempi siitä, etten koskaan enää löydä ketään ja kuolen yksin vuokrayksiööni, susikoirien kalutessa raatoni. 
Positiivisempaan sävyyn: ihmissuhdekriisit huuhtelevat esiin tosiystävät moikkatuttujen ja entisten koulukavereiden sankasta joukkiosta. Ihmiset ovat olleet niin mielettömiä, niin upeita ja niin välittäviä, että sitä miettiessäni herkeän vuolaampiin kyyneliin kuin tulevaa surullista rakkaudetonta ihmiskohtaloani vatvoessani.
Olen myös aloittanut terapian. Se tuntuu vähän omituiselta mutta jännittävältä. Vielä en osaa sanoa, paranenko siellä ihmisenä, hahmona tai persoonana, mutta ainakin aion yrittää. Konsepti on hämmentävän tyydyttävä: siellä me istumme, kahden pienessä huoneessa, ja puhumme minusta. Aina vain minusta. Kaipa se on oikeus ja kohtuus, että tämä toinen osapuoli ottaa moisesta hintaa.

Työ
Olen pitänyt kesälomani ja palannut jälleen uurastamaan. Lomallani kävin Kööpenhaminassa (miten kauniita ihmisiä! Miten upeita ja runsaita tatuointeja!) ja Oslossa (kylmää, sateista, hieman ankeaa), eilen työmatkallani Kuopiossa (sateista, kylmää, hyvää ruokaa ja maisemia). Työ on siis edelleen olemassa (hyvä) ja pomo on edelleen mahtava (vielä parempi). Tädit ovat edelleen raskaita (päivä päivältä enemmän) ja excel edelleen vittumainen. 

Tinder, kas siinäpä piina vailla vertaa! Olen aikanani viettänyt useita toveja Suomi24:n ja Facebookin Are You Interestedin äärellä, mahdollisia kumppaniehdokkaita selaillen sekä useita myös livenä tavaten. Yllätyin siis, miten epäkäänteentekevä Tinder verrattuna näihin oli – odotin jotain mullistavaa sekä tietenkin vuosisadan rakkaustarinaa kahdessa päivässä. Mitä olen tähän mennessä saanut? Ottakaa kulhollinen paukkumaissia käden ulottuville ja oikaiskaa jalkanne, minäpä kerron!
1. Juttelen erään aikuisikäisen (= yli 30 vuotta) hahmon kanssa chatissa ja hän kysyy, saako minulle soittaa. Toki saa. Juttelemme tovin, hahmo vaikuttaa kypsältä ja mukavalta ja kiinnostavalta – käsittelemme myös aiheen ”mitä haet tältä foorumilta” ja olemme yhtä mieltä siitä, että silkan seksiseuran hankkimiseksi vaikkapa ravintolailta toimii tätä mobiilipalvelua kätevämmin. Sovimme näkevämme myöhemmin samalla viikolla. 
Seuraavana päivänä lähetän hahmolle tekstiviestin, jossa tiedustelen treffiajankohtaa. Käydään tämänlainen keskustelu:

2. Avaan keskustelun erään matchin kanssa tiedustelemalla häneltä harrastuksistaan – yhteisten FB-kavereittemme perusteella olen päätellyt hänen olevan tanssija, ja jotain kysyäkseni kysyn häneltä sitä. ”Taidan ollakin… Noh?” kuuluu tahdikas vastaus.
Heippa.

3. ”Moi, sulla on mukavannäköisiä kuvia 🙂 Jutellaanko?” kysyn eräältä. ”Katon toisella silmällä tätä Vitosen leffaa”, hän vastaa, silminnähtävästi kamppaillen innostuksensa kätkemiseksi. ”Ai no jos sä tota leffaa katot niin ei sittenkään mitään”, vastaan, ja poistan miehen osumistani. 

4. Ilmoitan profiilissani selväsanaisesti, etten ole kiinnostunut satunnaisista panoista saati salasuhteista. Tätä pitää yhdentekevänä henkilö, joka lähestyy minua seuraavanlaisen viestin avulla: 

Ni semmosta tässä vain mietin, että mikähän ihmisiä oikein vaivaa. Mistä lähtien on ollut ok käyttäytyä tylysti, epäkohteliaasti, jopa asiattomasti täysin tuntematonta ihmistä kohtaan? Mistä ihmeestä tässä palvelussa on kyse ja löytääkö täältä joku joskus jotain? Onnistaako näitä minun kohtaamiani sankareita tätä kautta ja jos, miten? 

Kristallipallossani näkyy nälkäisiä susikoiria ja kynnysmatolle kinostuvia Anttilan mainoksia. Radio Helsinki soittaa voimasoitolla tätä ja minä laulan mukana samaistuen.