Kas vain

Hmm, tästä blogista ei ole tarkoitus tulla sunnuntaiblogia, joten lupaanpa pyhästi itselleni että seuraavan kerran postaan alle viikon kuluttua.  

 

Mennyt viikko on ollut suht brutaali, seuraavista johtuen:

– olin jossain ihme flunssassa, vaikka en koskaan ole kipeä

– piti juosta lääkärissä ja apteekissa (hei hei 113 € WTF) ja varata aika fysioterapeutille, jonka onneksi sain heti ylihuomiseksi 

– vanha jalkavamma alkoi jälleen oirehtia ihan kunnolla 

– jouduin paimentamaan  yli 30-vuotiasta opiskelukaveria joka veti yhteisen tutkimustyön osuutensa eskarimeiningillä

– neljä eri deadlinea, kolme eri työryhmätapaamista, seuraavien deadlinejen saavuttamisen edistämistä (tulevalla viikollakin niitä riittää!) 

– keskimääräisesti viiden tunnin yöunet

– tämä pimeys ja harmaus, jollaista en muistanut voivan ollakaan, koska olen neljä viime vuotta ollut marraskuisin niin töissä tai töissä ja koulussa, etten ole nähnytkään tätä päivänvalon irvikuvaa

Muistan elävästi viime viikolla ajatelleeni jossain vaiheessa näin: mä en voi uskoa, että yliopisto-opiskelijalla voi olla niin kiire että ei ehdi käydä kunnolla ruokakaupassa. Tai siis en voisi uskoa, jos se ei olisi omaa arkeani tällä hetkellä. 

 

Mutta toisaalta, viime viikolla 

– oli mahtava joogatunti ja vielä mahtavampi balettitunti (en osaa mutta yritin) 

– kinesioteippi vei ontumisen mukanaan, aivan sama onko se plaseboa vai ei

– ravintolapäivä jolloin tämä kaupunki oikeasti heräsi eloon

– kirjoitin aivan mielettömän inspiroivan diskurssianalyysin eräästä Instagram-kuvasta  

– Pirkka-Pekka Petelius oli mun telkkarissa apuva-miehenä

– universumi vastasi jo pitkään velloneeseen toiveeseeni laadukkaasta, vaaleasta villakangastakista tuomalla eteeni suoraan pesulasta tulleen kylmän beigen villa-kashmir takin. tämä tapahtui kirpputorilla ja vaati minulta kolme euroa. 

– kävin lounaalla yhden ystävän kanssa ja muutaman muun kanssa hyvin filosofisilla, pitkäksi venähtäneillä iltapäiväkahveilla 

 

Tässä pikkuhiljaa univelkakin alkaa tulla maksetuksi ja huomenna ehdin viimein viemään pari mattoa pesulaan. Nyt kutsuu kirjat ja kirkasvalolamppu. 

suhteet oma-elama terveys opiskelu