Missä tässä ja nyt

Päädyin vahingossa paikkaan jonne muutin kauan sitten. Kymmenen vuotta ja seitsemän muuta osoitetta myöhemmin ympyrä toi tänne. Kävelin samoja katuja ja ensin edes tajunnut sitä aikaa tässä välissä. En tiedä tajuanko vieläkään.

Auringonvalo näyttää kuitenkin saman väriseltä kuin silloin aikaisemminkin. Itse asiassa täällä oleminen, tämä hetki, tuntuu siltä kuin kurkottaisin aikojen yli. Täällä olin epävarma, huolestunut, pieni. Vähän kuin olisin tullut hakemaan sen nuoren pienen minän tulevaisuudesta, jossa mikään ei ole sen varmempaa tai valmiimpaa, mutta jossa tiedän ettei tarvitsekaan olla. Jossa tiedän että vaikka mistä kaikesta voi selvitä, että voin pärjätä. Jossa epävarmuus on itse asiassa ainoa tila, jossa ei tarvitse olla epävarma.