Anna mulle Händel

Minä pidän pääsiäisestä. Kerron nyt miksi.

  • yleensä pääsiäisenä on valoa
  • narsissit, tulppaanit ja rairuoho on kaikki kaunista
  • assosioin pääsiäispyhät lukuisiin Lapin-reissuihin ja muihin mukaviin lomiin ja tapahtumiin
  • kun olin lapsi, pääsiäisyönä kodissamme paloi lukemattomat keltaiset kynttilät ja Händelin ja Matteus-passion soidessa hiivin veljeni kanssa portaisiin katselemaan näkyisikö noitia 

Viikon päästä on pääsiäinen ja silloinkin olen Lapissa. Loma tulee todella tarpeeseen, vielä enemmän maisemanvaihdos. Tämä ja viime viikko ovat olleet todella täynnä ja univelkaisia, ja kierroksilla käydään. En oikein tykkää itsestäni tällaisena, vaikka sinänsä suoriudun kyllä stressinkin alla hyvin. Paitsi että kirjoitin tuohon listaan ensin ”tulppaanit ja raejuusto” enkä todellakaan hokannut pitkään aikaan mikä siinä tökkii. Ja paitsi että tänään kun lähdin luennolle koin tarpeelliseksi kuunnella Elastisen ”Syljen”, ihan varta vasten sitten vuoden 2006 tai jotain. 

Mutta kuten ihan kaikki asiat tässä maailmassa, tämäkin menee ohi. Odotellessa kuuntelen vähän Georg Friedrichiä ja mietin että ihan pian käsissäni on Mignon-muna ja punaviinilasi ja ikkunan takana tunturi. 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

Kiitos valosta

No niin, maanantai. Keuhkoputkissani korisee yhä ja koko ajan niiskututtaa. Eilen söin kaksi munkkia ja neljä korvapuustia ja saunoin tätä tautia pois. Illalla unohdin laittaa herätyskellon soimaan. Universumi piti kuitenkin huolta omistaan ja heräsin ennen kahdeksaa auringonpaisteeseen. Avasin silmäni ja näin kolme tulppaanikimppua naapurin parvekkeella makuuhuoneen ikkunasta. 

Puin päälle ja mietin että miksi ei kuulu musiikkia. Sitten tajusin ettei sitä pitäisikään kuulua, mutta tuo auringonvalo viimeisten harmaiden viikkojen jälkeen  oli kuin joku olisi laittanut musiikin soimaan. 

En malta odottaa että pääsen viimeinkin tästä flunssasta (pahin sitten vuoden 2009) ja voin lähteä ulos juoksemaan. Lumikasat jotka näytti viime kuussa ikuisilta, on kohta mennyttä. Aikani tässä kaupungissa on alle kolmen kuukauden päästä ohi, ja se ei tunnu edes valinnalta tai päätökseltä enää, se tuntuu vain  elämältäni ja juuri oikealta. 

 

Suhteet Oma elämä Terveys Ajattelin tänään