Tammikuu loppui viimein. Sitä kuvaa parhaiten sanat hidas, käynnistysvaikeus, kaamos. Tänäkin maanantaina meni yöunet pitkäksi, ja raapiessani kahvinkeittovehkeitä kaapista muistin että ollaan jo hyvin helmikuussa. Mietin hetken mitä tämän vuoden ekan kuukauden aikana tapahtui. Sitten mietin piiskaanko itseäni myöhemmin keväällä kaikista tammikuisista lillutteluhetkistäni, jolloin en treenannut, lukenut, kirjoittanut… Voi olla että niin käy. (Viime keväänä niin kävi, tosin silloin kyse oli enemmänkin rillutteluhetkistä. Tuli melkoinen kiire mm. opintojen kanssa sitten.) 

Mutta hei. Sehän ei mitään hyödytä. Olen ollut väsynyt, mutta ei ne energiatasot sillä nouse että mietin mitä ois pitäny. Sen sijaan ne nousee seuraavilla keinoilla.

• ystävät ja ylipäänsä asunnosta poistuminen; aloitankin heti tänään päiväleffalla ja joogalla ystävän kanssa
• lenkkeily, proosan lukeminen, jooga… jos ei tunnu siltä että korkean sykkeen core-treenit on tarpeen, en mene! nerokasta
• tietokoneesta ja internetsistä vieroittuminen, mietin juuri yhtenä päivänä että mun pitäisi varmaan kirjoittaa eka versio gradusta käsin vihkoon
• no se ruoka; on se kumma, kun tykkään syödä, mutta silti se on jotenkin vaikeeta… teen parannuksen myös tässä
• valo: kirkasvalo, luonnonvalo, kynttilänvalo
• fiilistely! aion edelleen ns. prokastinoida antaumuksella, mutta teen senkin mieluummin täysillä valoilla enkä niin että tuijottelen samalla telkkaria kun kuuntelen musiikkia jne

Onneksi joka ikinen päivä, aamu, ilta on mahdollisuus aloittaa, muuttaa jotain, ja myös jatkaa, olla just sellainen kuin aina ennenkin.