Luottoa on
En tiedä miksi mutta tänään, karkauspäivänä, tuntuu että luottoa löytyy taas tähän ympärillä vellovaan absurdiin sketsiin jota elämäksikin voi kutsua.
Se on varmasti sen ansiota että aurinko paistoi silmiini illalla kello puoli kuusi.
Minulla on ollut välillä sellaisia kovan kasvun kausia ja välillä vähän rauhallisempaa. Tosin, viime karkausvuodesta saattoi alkaa kasvukausi jolle ei ole oikein loppua näkynyt. Suvantohetkiä on ollut muutama, mutta pääasiassa vauhtia on riittänyt. Ajattelin että nyt hommat rauhoittuu, ja kesällä osasin taas suunnitella. Sitten totesin että turha on suunnitella. Haaveilla voi. Ja no nyt pyörittelen tällä hetkellä lähes joka päivä isoja juttuja, kysymyksiä vapaudesta, kutsumuksesta, tarkoituksesta, tulevaisuudesta, rakkaudesta. Sen sijaan että ihan koko ajan rassaisin itseäni sillä että miksi nyt ajattelen tämmöstä kaikkee, ehkä pitäisi vaan antaa niiden ajatusten tulla. (Meneekö vähän metatasolle jo..?)
Niin ja siinä sivussa ottaa vähän taukoakin. Tänään esimerkiksi minua ei ole ilahduttanut sydäntä läpättämään laittavat viestit tai huippusaavutukset toimistolla. Sen sijaan minua on ilahduttaneet
- uudet saappaani
- snäppäily
- tunnin kauppareissu jonka aikana ostin ihan kaikkee mitä pitikin ja nyt on paljon kivempaa esimerkiksi tiskata
- sipsit